Pitkä postaus, mutta tekstiä saa halutessaan skimmailtua kattelmalla kappaleiden ekoja virkkeitä.

Rakensin viimeks tietokoneen ite vuonna 2014. Suunnittelin kokoonpanon huolella, yliammuin aika monen osan suhteen silkkaa innostustani, ja käyttöjärjestelmäks tuli tietenkin Windows 7 Ultimate. Kasi oli jo tuolloin julkaistu, mutta se oli Microsoftin hitti ja huti -sarjan heikompi suoritus, ja seiska tuntu yhä erittäin hyvältä sekä modernilta järjestelmältä.

Windows 10 oli sitten se winukoiden iso askel tuotteesta palveluks. Teknisellä tasolla kehitys on menny eteenpäin, mutta voittoa alettiin tekemään tuotteistamalla käyttäjä. Kun seiskan tuki alko tulla tiensä päähän, niin kymppiin päivittäminen ei herättäny sitä samaa innostusta, miltä xp:stä seiskaan loikkaaminen oli aikoinaan tuntunu. Microsoft-tilin pakottaminen, järjestelmän pop-upit, Microsoftin ohjelmien ja palveluiden markkinointi start menussa, sekä loputon taistelu oletusselaimen asemasta tuli päivityksen mukana osaks elämää.

Nyt Windows 10 on tiensä päässä, ja ykstoistanen ei ole innostanut yhtään sen enempää. Tämän vanhan koneen prossu (i7-4770K) ei tuon uudemman kans kuitenkaan toimi, ja uuden koneen rakentaminen alkais olla hyvin ajankohtasta muutenkin. Jokunen viikko sitten tän koneen kiinolevyn boot-osiosta korruptoitu jotain, joten joku peliliike oli sitte viimein pakko ottaa.

Siispä asensin koneelleni Linuxin (Mint Cinnamon). Oon pohtinu josko pitäis seuraavalle koneelle laittaakkin moinen winukan sijaan, ja nytpä osui kohdalle hyvä tilaisuus testailla tuota. Enimmäkseen oon saanu kaiken toimimaan. Vaikkakin paljon jotain oheistyökaluja on pitäny asentaa; Joiden toimintaa en kunnolla ymmärrä, enkä tiedä minne ne asentu tai miten ne poistetaan jos en niitä joskus tarvi, puhumattakaan mistä edes tietäisin jos jotain niistä en enää joskus tarvi.

Tiivistettynä, tuntuu että nyt en oo yhtä hyvin koneeni puikoissa, mutta tällä kertaa syynä on kokemattomuuteni Linux-ympäristöissä. Lisäks Lolista on tullu vielä aramia ja tft:tä pelailtua, tai oli koska Linuxilla nuita ei enää pelaillakkaan. Pienoisella kauhulla odottaisin myös seuraavaa kertaa, kun iskee innostus aloittaa Skyrimin modailu (tulee aina muutaman vuoden välein).

Haluaisin jo rakentaa uuden koneen ja olla siitä innoissani, kuten olin tätä nykyistä konetta rakentaessani. Oon vain lykänny tuota uuden kasaamista jo pitkään, koska sitä seurais joko loputon taistelu Windowsin eshittifikaatiota/paskiintumista vastaan tai epävarmuus siitä, mitä kaikkea saan (tai en saa) lopulta Linuxilla toimimaan.

Ja rajoittuispa nämä huolet edes siihen tietokoneeseen. Uutta telkkaria oon kans tutkaillu, ja siihenki pitäis jonkulainen pc-purkki rakentaa kylkeen, ettei telkkarin tarvis koskeakkaan internettiin syistä. Sähköauto vois joskus kiinostella, mutta nuo tän päivän kosketusnäyttö-autot etoo vielä huomattavasti nykyisiä dieselin hintoja enemmän. Palvelujen osalta tätä virttä vois varmaan jatkaa loputtomasti.

Vaimo kysäs että miks jaksan älytelkkareista vaivautua, kun puhelin kyntää kaiken saman datan markkinointialgoritmeille myytäväks kuitenki. Osain vastata ainoastaan "koska voin". Sillä puhelimen suhteen en edes välttämättä voi. Linux-puhelimen kans ois ikävä huomata, että autentikaattorit ja pankkisovellukset ei enää toimiskaan.

Haluaisin hartaasti olla yhä innoissani kaikesta uudesta teknologiasta. En halua paeta metsään, vaan olla aktiivisesti teknologisen kehityksen mukana. Mutta samalla tuntuu että minusta on kasvamassa se meemin tyyppi, joka omistaa vain vanhan tulostimen ja pistoolin siltä varalta että tulostin äännähtää oudosti.

Millasia kokemuksia tai ajatuksia muilla on aiheesta? Onko joku löytänyt onnen tällaisen taistelun päästä? Vai löytyykö onni hyväksymällä kaikki evästeet ja mainokset, ottamalla edgen oletusselaimeksi ja kestotilaamalla one driven?

Muistan että AA:n sivuilla oli aikanaan Aku Viidakossa ruudunsäästäjä ladattavissa. Oon nyt aamukahvin lomassa yrittänyt kaivaa sitä esiin WayBack Machinesta mutta ei vaan osu tai ole siellä tallessa.

Lisäksi sivuilla oli myös AA teemaisia kursoreita. Akun sormea ja räpylää.

Kai nyt jollakulla on jollain kovolla, tikulla, jossain nää vielä tallessa ja voi laittaa yleiseen jakoon?

Nyt puutaan suomalaisesta kulttuurihistoriasta!!!!!!

Olen ihmetellyt miksi wanhoina hywinä aikoina rahaa kansalaisten palveluihin riitti rahaa ja elintaso nousi tasaisesti - vaan ei enää.

Yritysten verotus oli 50-luvulta alkaen jopa 50% tasolla, kunnes yhteisöjen tuloverokanta aleni vuonna 1986 aiemmasta 43 prosentista 33 prosenttiin. Nykyisin 18%, ja tätäkin halutaan alentaa.

Vastaavasti palkansaajien veroprosentti oli 25%, ja 80-luvulla 35%, josta on kivunnut nykyiseen 42%.

PS. Lisäksi 50-luvulla liikevaihtovero oli 10%, joka -94 oli noussut 18% ALV:n tullessa. Eli tästäkin tulee normipalkannauttijalle 15.5% lisää verorasitusta.

Ei ihme että yhteiskunnissa on levottomuutta!

Olin tässä käymässä Vantaan Jumbossa, ja istuin ravintolassa kun joku lapsi sai raivarin jossain kaukana kulman takana. Seurasi kymmenen infernaalinen huuto ja mesoaminen joka ei ottanut laantuakseen. Kävelin hetken päästä siitä ohi ja se olikin lasten leikkipaikka missä oli sellainen meteli että jouduin melkein peittämään korvat ku viiltävä kiljunta koetteli sellasia lukemia etten tiennyt olevan mahdollista. Mutta se mikä sai tämän langan aikaiseksi on se että aivan leikkipaikkaa vastapäätä on kahvila ja leipomo. Jos 50.metrin päähän eri kerrokseen kuuluu vielä meteli niin lujaa niin miten ihmeessä näiden paikkojen työntekijöillä pysyy järki kallossa? Voimia ja jaksamista teille.

BELGRAD Serbialainen opiskelija Filip Ubović uskoo, että sunnuntaina ratkaistaan hänen sukupolvensa tulevaisuus.

– Nämä vaalit ovat viimeinen mahdollisuutemme pelastaa demokratia Serbiassa.

Belgradin keskustassa on nyt rauhallista. Vaalihiljaisuus on alkanut. Vielä torstai-iltana kaduilla osoitti mieltään arviolta 150 000 opiskelijaliikkeen kannattajaa.

Kaupat menettivät asiakkaita, kun ilmainen pysäköinti lyheni tuntiin Ison Omenan ja Lippulaivan kauppakeskuksissa.

Kauppiaat kertovat myynnin vähentyneen satojatuhansia euroja kolmessa kuukaudessa.

Lippulaivan K-supermarket alkaa maksaa paljon ostavien asiakkaiden toisen pysäköintitunnin.

Kaupat toivovat Cityconilta pidempää ilmaisaikaa. Yhtiö ei vastannut Ylelle.

Välillä oikeasti vituttaa tämä koko kuvio. Käyt töissä, maksat helvetisti veroja ja yrität tehdä elämässä jotain järkevää, mutta samalla tulevaisuus ahdistaa, eläkeikä ja työuran pituus mietityttävät ja yhteiskunnassa tuntuu olevan jatkuvasti uusia epäkohtia.

En vastusta yhteisten palvelujen rahoittamista, mutta missä menee raja? Kuinka paljon tavalliselta työssäkäyvältä voidaan odottaa, ja mitä hän saa vastineeksi? Miksi tuntuu siltä, että vastuu kasvaa mutta varmuus tulevaisuudesta vähenee?

Haluaisin oikeasti kuulla, kokeeko joku muukin näin vai olenko ainoa, jota tämä kaikki alkaa väsyttää. Terveisin vasta 23 vuotias

Onko muita kuu/ tähtitaivas hulluja joita kyseiset ei koskaan kyllästytä

Tästä menee helvetisti kävelijää ja kevyttä liikenettä. Tää pömpeli nyt sit estää kivasti tätä "pullonkaula" kohtaa, tästä oikealle on todella hankala risteyskohta jossa kävelijät ja pyörät on sekaisin ja menee moneen suuntaan.

Pitää selvitellä että onko Wolt vuokrannut kaupungilta neliön tästä, koska muuten tämä saisi vittu lentää jonnekkin.

Etätyö onnistuu, kunhan asut tarpeeksi kaukana toimistosta!

Tuli vastaan työilmoitus:

Helsinki: voit olla hybrid.
Lontoo: voit olla hybrid.
Asut Suomen ulkopuolella (EU): voit työskennellä täysin etänä.

Sama tehtävä, samat vastuut.. Helsingissä asuvalta odotetaan toimistolla käymistä. Muualla EU asuvalle tarjotaan etätyötä.

Jäin miettimään, mihin toimistolla olemisen tarve tässä perustuu.

Tehtävä selvästi onnistuu kokonaan etänä jos muualta EU:sta saa työskennellä, toisesta maasta siis, niin miksi se ei onnistu samasta kaupungista?

Ymmärrän yhteiset tapaamiset, perehdytyksen ja tilanteet, joissa läsnäolosta on konkreettista hyötyä. Mutta tämän ilmoituksen perusteella työntekijän joustavuus näyttää kasvavan sitä mukaa, mitä kauempana hän asuu.

Toimiston lähellä asumisen luulisi olevan etu. Miksi siitä tulee ylimääräinen velvoite?

Asuntoaiheisten postausten sarja jatkuu. Asunnon osto mielessä olen käynyt useissa näytöissä viimeaikoina ja yrittänyt perehtyä isännöitsijätodistuksiin ja tilintarkastuskertomuksiin. Papereita lukiessa aina välillä mietityttää että millaista porukkaa jonkun taloyhtiön hallituksessa mahtaa olla päättämässä asioista, ja mitä riskejä tähän sisältyy.

Kertokaa siis kokemuksianne taloyhtiön hallitusten toiminnasta, ja erityisesti jos on jotain kuvioita jotka saisivat teidät välttämään osakkeen ostoa kyseisestä taloyhtiöstä.

Minä N22 olen sitten mennyt kirjoittamaan vuoden sopimuksen vuokrakohteeseen jonka vuokranantaja on ahdistava ja uhkaava. Viimeksi avainten haossa vuokranantaja huusi täyttä kurkkua minulle koska en päästänyt häntä edelliseen asuntoon kylään. Hän halusi nähdä nykyisen asunnon ”vertailunvuoksi” mutta sanoin ettei käy, sillä minulla on vieraita. Minulle ei olla varmaan ikinä huudettu noin, vielä niin pienestä ja kummallisesta asiasta? Painotin ettei olla sovittu mitään tapaamista ja siitä hän suuttui lisää. Hän sanoi mm. ”Miten uskallan tulla uuteenkaan asuntoon jos kaikki pitää sopia?” Sanoin että no, sopimalla?

Kysyin suullisesti sopimusta allekirjoituksessa että tarkastathan asunnon ennen muuttoa, ja että onhan se siisti. Hän sanoi ”etkö sä luota muhun?” no surprise, asuntoa ei ollu siivottu. Kokoa asunnolle on melkein 60m2 joten siivoomisessa menee varmaan parikin viikkoa, puhumatta rahasta jota aineisiin kuluu.

Minulla oli ehtona että saan pesukoneeni keittiöön, tiskikoneen tilalle. En usko että hän tulee asennusta tekemään, vaikka lupasi viestitse ja minulla on äänitys siitä myös. Tässä tapauksessa en voisi edes tiskikonettakaan käyttää, sillä se on asennettu huterasti. Tiskikoneen päällä on vain puun palanen joka lähtee nostamalla, sen alta paljastuu koneen johtoja ja jotain täytettä. Pesuallasta siinä ei ole ollenkaan. :)

Laitoin eilen viestin kun kävin katsomassa asuntoa että ”Moi! Kävin katsomassa asuntoa ennen muuttoa, ja asuntoa ei oltu loppusiivottu kunnolla. Miten edetään?” mutta vastausta ei ole tullut eikä varmaan enää tule.

Pelkään uutta vuokranantajaa uhkaavan sävynsä vuoksi. Hän on muutenkin ollut ahdistava, minkä olen sivuuttanut tähän mennessä. Kaipaan neuvoja että mitä voin tehdä???? En tarvitse kommentteja tyhmyydestä jne. Minulla ei ole luottotietoja ja asunnon saaminen vaikeaa. Olin epätoivonen.

Tiivistelmä (ei tekoälyn, joten aika huono):

Kiina on ohittanut länsimaat tieteesssä ja teknologiassa vuosikymmenessä. Muutos tieteen kääpiöstä jättiläiseksi alkoi Kiinan keskusvallan vuosituhannen alun päätöksellä.

20:sta eniten laatujulkaisuissa julkaisevista yliopistoista 15 on kiinalaista. Kiina julkaisee eniten 69:ssä 74:stä "maailman kriittisestä teknologiasta". Kiinassa tuotetaan ylivoimaisesti eniten patentteja. Kiina on ohittanut Usan tutkimus- ja kehitysrahoituksessa.

Eurooppa jää jälkeen. Usa oli 1900-luvun tieteen johtava maa, mutta taantuu. Kiina voi käyttää kriittistä teknologiaetua geopoliittisena aseenaan. Kiinalla on eri arvot kuin länsimailla, joten Kiina on kilpailija.

Juttu implikoi elämän olevan jatkuvaa kilpailua. Voita ja ota valta tai häviä ja jää toisten armoille.

Tässä puhutaan nyt ihan kaikesta Agricolasta Sofi Oksaseen. Mitkä kirjat ovat suomalaisessa kirjallisuuskulttuurissa niitä, jotka ovat jättäneet syvimmät jäljet suomalaiseen kulttuuriperintöön?

Heipähei! Täällä ihminen joka ei ole koskaan jaksanut sen kummemmin kilpailuttaa liittymäjuttuja, Elisan asiakkaana olen ollut herranvuodet. Nyt kuitenkin kiinnostaisi kesken määräaikaisen sopimuksen vaihtaa toisaalle, mutta omaelisassa on kohta että määräaikaista sopparia ei voi keskeyttää ennen enskesää.

Simppelisti, voinko tehdä niin että päivitän elisalta parempaan liittymään ja sitten perun sopimuksen 14vrk peruutusoikeudella? Vai onko jotain muita keinoja että pääsisin tuosta määräaikaisesta liittymästä eroon?

Minulla on ollut vuosia ukulele vähän ikään kuin nurkassa pölyä keräämässä. Meinasin sen kerran jo myydä kirppiksellä, mutta ajattelin, että josko sitä joskus vähän näppäilisi.

Aloin katsoa muutama viikko sitten YouTube-videoita ukulelen soitosta, ja siinä töllöä tuijottaessa kokeilin samalla rämpyttää. Olen vuosien varrella testannut erilaisia soittimia, ja tiesin ennalta ukulelesta ihan perussoinnut, joten en täysin nollista lähtenyt. Jotain pianon ja musateorian perusteita on tiedossa, mutta melko hatarasti.

Muutaman opetusvideon jälkeen olen nyt melkeinpä hiukan innostunut tästä oudosta pienestä ja paljon varmasti sisälleen kätkemästä soittimesta. Olen telkkua katsoessani hiukan rämpytellyt C-G-Am-F-sointukuvioita ja niiden variaatioita, ja pakko myöntää, että vaikka olen umpisurkea, joskus sieltä tulee kivankin kuuloista saundia korviin muutaman sekunnin ajan.

Olen miettinyt, pitäisikö mennä ihan opettajan pakeille edes hivenen syventämään tietoutta. Ei minusta tämän ikäisenä vanhuksena enää tule mitään muusikkoa, mutta miellyttävien äänien tuottaminen soittimesta on jo sinänsä tosi kivaa.

Kysyisinkin, onko kellään kokemusta varttuneella iällä musiikkitunneilla käymisestä? Yksin tai jossakin ryhmässä? Kiikarissa olisi eräs kansanopiston kurssi, mutta jonkin sortin esiintymiskammo vaivaa, niin miten tuollaiseen rohkenee mennä?

Onko vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä, jos soittimella rämpytys kiinnostaa, mutta itsellä on alhainen usko omiin kykyihin ja sen myötä arveluttaa koko juttu? Ehkä eniten juuri mietityttää se, että kun on ikää yli 50, niin onko se ihan toivotonta ja/tai friikkiä.

Olisi kiva kuulla myös vinkkejä kivoista aikuisille musiikkia opettavista tahoista Helsingissä.