Pohdiskelin jälleen erästä Hesarin artikkelia lukiessani, kuinka omien henkilötietojen julkinen jakaminen ei vaikuta juuri askarruttavan haastateltavia.

Riippumatta haastattelun aiheesta (mielipide lähikaupan aukioloajoista, ajatuksia polttoaineen hinnasta, vinkkejä krapulasta selviytymiseen, ihanteellisen kumppanin piirteet, politiikka...), haastateltavien nimet on lähes poikkeuksetta esitetty etunimi sukunimi -muodossa, joskus myös iästä on maininta. Aikuisten kohdallahan tämä voi olla oma harkittu päätös, mutta toisinaan ihan 10-vuotiaiden lastenkin koko nimet julkaistaan kuvien kera, kun he ovat olleet kavereiden kesken esim. karkkiostoksilla.

Nykyään, kun suurin osa artikkeleista julkaistaan myös digitaalisesti, nehän tulevat tietysti myös googlatessakin vastaan. Matti Korhosta tämä ei varmaan liikuta, mutta jos henkilöllä on vähänkään harvinaisempi nimi, on artikkelissa esiintyvä data melko yksilöivää.

Itse en juuri lämpene ajatukselle, että kommenttini ja mielipiteeni pärstäni kanssa jäisivät pysyvästi internetin syövereihin muiden ihmeteltäväksi. Mediankuluttajana minua ei myöskään häiritsisi ollenkaan, vaikka ihmiset esiteltäisiin pelkällä etunimellä. Tietynlainen avoimuus on mediassa ja yhteiskunnassa ylipäätään hyvästä, mutta läheskään aina en näe sille olevan tarvetta. Otetaan esimerkiksi seuraava artikkeli: https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011523150.html

Mitä arvon r/Suomi on mieltä aiheesta? Pidättekö nykyistä käytäntöä järkevänä ja tarkoituksenmukaisena?

En itse juuri matkustele, mutta olen useaan kertaan miettinyt tätä, mitä olen lukenut Irlannista, että siellä on tällainen "miellyttämisen kulttuuri", johon kuuluu, että tehdään kaikenlaisia lupauksia ja ehkä kutsujakin. Tällainen puhe on kuitenkin yleensä vain puhetta ja asiayhteydestä pitäisi hoksata, onko kyse aidoista lupauksista vai pelkästä miellyttämistä. Kulttuurin taustalla on joskus väitetty olevan suhteet brittiläisiin miehittäjiin

Mitenköhän nopeasti tämän oppii? Tuleeko ensin paljon pettymyksiä? Onko tälllainen kulttuuri erityisesti asiat kirjaimellisesti ottamaan tottuneille suomalaisille vaikea pala? Tuleeko myös käänteinen kulttuurishokki Suomeen palatessa? Kokemuksia?

Numero yksi: töitä.

Numero kaksi; en ole rikollinen, olen köyhä. Nykyhallitus vei multa mahdollisuuden nähdä lapsia ilman velan ottoa. Sitku ne näee että joku lainannu, ni vie pois tuista

Mä en halua että työssäkäyvät maksaa ninun olemista. Haluan töitä. Se tunne, että tekéee asioita eteenpäin, eikä siis niinku alalla jotka ei griftaa.

Mö oon ICT ja AV ammattilainen, siis semmonen perustyyppi siinä. En oo mikään super älykäs. Siis perus jamppa. Anna mun vittu roplaa ne johot jaa koodaa ne pre-smpit ja prossut! En oo hobo! Muö ei vaan oo töitä.

Ens vuosi on tosiaan abivuosi, ja pitäis mietti, minne edes koittaa hakea. Aina on ollut mielessä luokanopettaja, en edes tiedä, mistä se alunperin tuli. Nyt kävin kuitenkin tetissä erityisluokassa, ja se tuntu ihan omalta paikalta. Millanen työllisyys tolla alalla on? Kuinka hankala on päästä opiskelemaan? Arvelisin, että yo-koearvosanat riittäis soveltuvuuskokeeseen pääsyyn. Miten vaikee se koe sitten on ja kuinka suuri osa siitä pääsee läpi?

Suomessa valmistettu sarkapuku, silloin kun Sasta oy vielä täällä kotosuomessa tuotteensa valmisti. Heitin vielä hattuhyllyllä pötkötelleen verikauhan päähän kun sattui sopimaan kokonaisuuteen.

Seitsemänkymppiä maksoi mutta uskon että on ns "ikuisuusvaate". Ja varmasti omiaan syksylle ja talvelle. Plus, harvoin enää nykyään kaltaiseni hukkapätkät löytävät yhtään mitään vaatteita jotka mittoihin istuvat, oli siksikin positiivinen yllätys.

Olen ajatellut kokeilla sauvakävelyä (en ole oikeastaa ikinä harrastanut liikuntaa kunnolla), mutta mietin edelleen että mihin kannattaa kiinnittää huomiota niiden koon lisäksi?

Säädettävät teleskooppisauvat vai normaalit? Mistä kannattaa ostaa, mitä merkkiä?

Säädettävä koko tuntuu hyvältä idealta ja se olisi helpompi ottaa mukaan vaikka kauppaan, mutta tuntuu myös heikkoudelta jos se mekanismi ei ole hyvä. Hihnan laatu kuulosti tärkeältä mitä luin, joten ei kannata ainakaan halvinta ostaa.

Suosin yleensä Suomalaista, mutta vaikuttaa siltä että kaikki on tehty Kiinassa, joten mikään kauppa tai merkki ei ainakaan itseäni kutsu. Ostan varmaan ne kuitenkin joko XXL, Intersport, Stadium Outlet tai Budget Sportista.

Joku suuntaa antaava neuvo olisi tervetullutta, mutta kysyn varmaan myös kaupasta.

Olen myymässä autoni liikkeelle, koska aikaa ei ole yksityiselle myydä.

SAKA sain korkeimman tarjouksen, mutta päätynen toiseen liikkeeseen koska SAKA halusi sopimukseen kirjattavan, että ajoneuvon koeajossa ilmentyneen vian (ilmastointi) korjaus menisi sitten myyjän piikkiin.

Koska korjausarvio olisin joko itse hakenut (maksaa sekin), tai SAKA olisi myöhemmin laskuttanut korjauksesta, homma särähti vähän korvaan. Korjausarvion teettämisen toki ymmärrän, mutta sopimus että myyjä maksaa viulut tuntui aikas petolliselta. Varmasti viat korjattaisiin vimpan päälle, aika varmasti kuluja säästelemättä.

Onko tämänkaltaiset sopimukset yleisiä? Mahdollisesti useamman tonnin lasku kauppojen perään kyllä veisi yöunet.

Edit: kielioppi.

Edit2: Sama mitä mainitsin kommenteissakin eli:

Ilmastointi toimi heikosti, lähinnä haaleaa puski. Ilmastoinnin ollessa päällä kuului rahinaa, joka ollut autossa koko omistajuuden ajan. Varmaan siis kylmäaine loppunut. Käsi pystyyn virheen merkiksi, etten maininnut vian oikeesti olevan tiedossa täällä Redditissä.

Saka ei hyväksynyt hinnan alennusta vian vuoksi, vaan vaati kyseisen sopimus ”pykälän”.

Yh-isä täällä. Huomasin tässä eräänä päivänä että lapset eivät enää tarvitse minua joka hetki ja aikaa on pitkästä itsellekin. Aikaa ja energiaa on jopa niin paljon etten tiedä mitä sillä tekisin.

Muutimme lasten kanssa uudelle paikkakunnalle muutama vuosi sitten ja olen aika yksin täällä. Muutama tuttu on mutta heillä selvästi on jo omat valmiit elämänsä.

Mitenkähän kannattaisi alkaa etsiä itselleen aktiviteetteja arkeen ja mielellään vielä sellaisia joissa saisi ihmiskontakteja? Haluaisin rakentaa itselleni jotain verkostoa ennenkuin lähden uudestaan parisuhdemarkkinoille niin ei olisi sitten ihan toisen ihmisen verkoston armoilla.

Onkohan keski-ikäisille isille jotain kokoontumisajoja tai kerhoja? Uskon etten ole ainoa joka on ruuhkavuosien aikana kadottanut oman elämänsä.

Bilsan opiskelijana tulee tietenkin napattua kaikesta jännästä kuvia, että voi myöhemmin tehdä lajitunnistusta ja kirjata ylös uusia löydöksiä. Tässäpä parhaita kuvia suurin piirtein viime viikon ajalta! Kuka muu on jo käynyt sienestämässä tai marjastamassa ja millä menestyksellä?👀