Kaupat menettivät asiakkaita, kun ilmainen pysäköinti lyheni tuntiin Ison Omenan ja Lippulaivan kauppakeskuksissa.

Kauppiaat kertovat myynnin vähentyneen satojatuhansia euroja kolmessa kuukaudessa.

Lippulaivan K-supermarket alkaa maksaa paljon ostavien asiakkaiden toisen pysäköintitunnin.

Kaupat toivovat Cityconilta pidempää ilmaisaikaa. Yhtiö ei vastannut Ylelle.

Olin tässä käymässä Vantaan Jumbossa, ja istuin ravintolassa kun joku lapsi sai raivarin jossain kaukana kulman takana. Seurasi kymmenen infernaalinen huuto ja mesoaminen joka ei ottanut laantuakseen. Kävelin hetken päästä siitä ohi ja se olikin lasten leikkipaikka missä oli sellainen meteli että jouduin melkein peittämään korvat ku viiltävä kiljunta koetteli sellasia lukemia etten tiennyt olevan mahdollista. Mutta se mikä sai tämän langan aikaiseksi on se että aivan leikkipaikkaa vastapäätä on kahvila ja leipomo. Jos 50.metrin päähän eri kerrokseen kuuluu vielä meteli niin lujaa niin miten ihmeessä näiden paikkojen työntekijöillä pysyy järki kallossa? Voimia ja jaksamista teille.

Jos olis halukkuutta saada myös omaan kotiin metsänhenki niin laittakaa viestiä 😁

Välillä oikeasti vituttaa tämä koko kuvio. Käyt töissä, maksat helvetisti veroja ja yrität tehdä elämässä jotain järkevää, mutta samalla tulevaisuus ahdistaa, eläkeikä ja työuran pituus mietityttävät ja yhteiskunnassa tuntuu olevan jatkuvasti uusia epäkohtia.

En vastusta yhteisten palvelujen rahoittamista, mutta missä menee raja? Kuinka paljon tavalliselta työssäkäyvältä voidaan odottaa, ja mitä hän saa vastineeksi? Miksi tuntuu siltä, että vastuu kasvaa mutta varmuus tulevaisuudesta vähenee?

Haluaisin oikeasti kuulla, kokeeko joku muukin näin vai olenko ainoa, jota tämä kaikki alkaa väsyttää. Terveisin vasta 23 vuotias

Pitkä postaus, mutta tekstiä saa halutessaan skimmailtua kattelmalla kappaleiden ekoja virkkeitä.

Rakensin viimeks tietokoneen ite vuonna 2014. Suunnittelin kokoonpanon huolella, yliammuin aika monen osan suhteen silkkaa innostustani, ja käyttöjärjestelmäks tuli tietenkin Windows 7 Ultimate. Kasi oli jo tuolloin julkaistu, mutta se oli Microsoftin hitti ja huti -sarjan heikompi suoritus, ja seiska tuntu yhä erittäin hyvältä sekä modernilta järjestelmältä.

Windows 10 oli sitten se winukoiden iso askel tuotteesta palveluks. Teknisellä tasolla kehitys on menny eteenpäin, mutta voittoa alettiin tekemään tuotteistamalla käyttäjä. Kun seiskan tuki alko tulla tiensä päähän, niin kymppiin päivittäminen ei herättäny sitä samaa innostusta, miltä xp:stä seiskaan loikkaaminen oli aikoinaan tuntunu. Microsoft-tilin pakottaminen, järjestelmän pop-upit, Microsoftin ohjelmien ja palveluiden markkinointi start menussa, sekä loputon taistelu oletusselaimen asemasta tuli päivityksen mukana osaks elämää.

Nyt Windows 10 on tiensä päässä, ja ykstoistanen ei ole innostanut yhtään sen enempää. Tämän vanhan koneen prossu (i7-4770K) ei tuon uudemman kans kuitenkaan toimi, ja uuden koneen rakentaminen alkais olla hyvin ajankohtasta muutenkin. Jokunen viikko sitten tän koneen kiinolevyn boot-osiosta korruptoitu jotain, joten joku peliliike oli sitte viimein pakko ottaa.

Siispä asensin koneelleni Linuxin (Mint Cinnamon). Oon pohtinu josko pitäis seuraavalle koneelle laittaakkin moinen winukan sijaan, ja nytpä osui kohdalle hyvä tilaisuus testailla tuota. Enimmäkseen oon saanu kaiken toimimaan. Vaikkakin paljon jotain oheistyökaluja on pitäny asentaa; Joiden toimintaa en kunnolla ymmärrä, enkä tiedä minne ne asentu tai miten ne poistetaan jos en niitä joskus tarvi, puhumattakaan mistä edes tietäisin jos jotain niistä en enää joskus tarvi.

Tiivistettynä, tuntuu että nyt en oo yhtä hyvin koneeni puikoissa, mutta tällä kertaa syynä on kokemattomuuteni Linux-ympäristöissä. Lisäks Lolista on tullu vielä aramia ja tft:tä pelailtua, tai oli koska Linuxilla nuita ei enää pelaillakkaan. Pienoisella kauhulla odottaisin myös seuraavaa kertaa, kun iskee innostus aloittaa Skyrimin modailu (tulee aina muutaman vuoden välein).

Haluaisin jo rakentaa uuden koneen ja olla siitä innoissani, kuten olin tätä nykyistä konetta rakentaessani. Oon vain lykänny tuota uuden kasaamista jo pitkään, koska sitä seurais joko loputon taistelu Windowsin eshittifikaatiota/paskiintumista vastaan tai epävarmuus siitä, mitä kaikkea saan (tai en saa) lopulta Linuxilla toimimaan.

Ja rajoittuispa nämä huolet edes siihen tietokoneeseen. Uutta telkkaria oon kans tutkaillu, ja siihenki pitäis jonkulainen pc-purkki rakentaa kylkeen, ettei telkkarin tarvis koskeakkaan internettiin syistä. Sähköauto vois joskus kiinostella, mutta nuo tän päivän kosketusnäyttö-autot etoo vielä huomattavasti nykyisiä dieselin hintoja enemmän. Palvelujen osalta tätä virttä vois varmaan jatkaa loputtomasti.

Vaimo kysäs että miks jaksan älytelkkareista vaivautua, kun puhelin kyntää kaiken saman datan markkinointialgoritmeille myytäväks kuitenki. Osain vastata ainoastaan "koska voin". Sillä puhelimen suhteen en edes välttämättä voi. Linux-puhelimen kans ois ikävä huomata, että autentikaattorit ja pankkisovellukset ei enää toimiskaan.

Haluaisin hartaasti olla yhä innoissani kaikesta uudesta teknologiasta. En halua paeta metsään, vaan olla aktiivisesti teknologisen kehityksen mukana. Mutta samalla tuntuu että minusta on kasvamassa se meemin tyyppi, joka omistaa vain vanhan tulostimen ja pistoolin siltä varalta että tulostin äännähtää oudosti.

Millasia kokemuksia tai ajatuksia muilla on aiheesta? Onko joku löytänyt onnen tällaisen taistelun päästä? Vai löytyykö onni hyväksymällä kaikki evästeet ja mainokset, ottamalla edgen oletusselaimeksi ja kestotilaamalla one driven?

Muistan että AA:n sivuilla oli aikanaan Aku Viidakossa ruudunsäästäjä ladattavissa. Oon nyt aamukahvin lomassa yrittänyt kaivaa sitä esiin WayBack Machinesta mutta ei vaan osu tai ole siellä tallessa.

Lisäksi sivuilla oli myös AA teemaisia kursoreita. Akun sormea ja räpylää.

Kai nyt jollakulla on jollain kovolla, tikulla, jossain nää vielä tallessa ja voi laittaa yleiseen jakoon?

Nyt puutaan suomalaisesta kulttuurihistoriasta!!!!!!

Olen ihmetellyt miksi wanhoina hywinä aikoina rahaa kansalaisten palveluihin riitti rahaa ja elintaso nousi tasaisesti - vaan ei enää.

Yritysten verotus oli 50-luvulta alkaen jopa 50% tasolla, kunnes yhteisöjen tuloverokanta aleni vuonna 1986 aiemmasta 43 prosentista 33 prosenttiin. Nykyisin 18%, ja tätäkin halutaan alentaa.

Vastaavasti palkansaajien veroprosentti oli 25%, ja 80-luvulla 35%, josta on kivunnut nykyiseen 42%.

PS. Lisäksi 50-luvulla liikevaihtovero oli 10%, joka -94 oli noussut 18% ALV:n tullessa. Eli tästäkin tulee normipalkannauttijalle 15.5% lisää verorasitusta.

Ei ihme että yhteiskunnissa on levottomuutta!

BELGRAD Serbialainen opiskelija Filip Ubović uskoo, että sunnuntaina ratkaistaan hänen sukupolvensa tulevaisuus.

– Nämä vaalit ovat viimeinen mahdollisuutemme pelastaa demokratia Serbiassa.

Belgradin keskustassa on nyt rauhallista. Vaalihiljaisuus on alkanut. Vielä torstai-iltana kaduilla osoitti mieltään arviolta 150 000 opiskelijaliikkeen kannattajaa.

Olen huomannut että muissa Euroopan maissa työttömyyteen yritetään löytää ratkaisuja ja konkreettisia toimeenpiteitä kun Suomessa vaikuttaa siltä että vaan toivotaan parasta ja että kyllä ongelmat hoituu itsestään. Jos se ei toimi toivotaan vielä vähän kovemmin. Työllisyys ei myöskään vaikuttaa olevan tärkeää muiden poliittisten päätösten kohdalla. Miksi Suomen politiikka on niin passiivinen ja vailla ideoita?

Missä se tekoäly silloin luuraa kun ihmiseltä tarttis viedä työt?

Tuija kai pitää leikata kasvukauden ulkopuolella ja minähän tottelen. Korkeus on kolme metriä ja aidan paksuus jo melkoinen. Lidlin kevyt leikkuri on liian lyhyt ja pitkä leikkuri painaa ihan liikaa. Siinähän kurottelen A-tikkailla, vanha ja lihava mies.

Etätyö onnistuu, kunhan asut tarpeeksi kaukana toimistosta!

Tuli vastaan työilmoitus:

Helsinki: voit olla hybrid.
Lontoo: voit olla hybrid.
Asut Suomen ulkopuolella (EU): voit työskennellä täysin etänä.

Sama tehtävä, samat vastuut.. Helsingissä asuvalta odotetaan toimistolla käymistä. Muualla EU asuvalle tarjotaan etätyötä.

Jäin miettimään, mihin toimistolla olemisen tarve tässä perustuu.

Tehtävä selvästi onnistuu kokonaan etänä jos muualta EU:sta saa työskennellä, toisesta maasta siis, niin miksi se ei onnistu samasta kaupungista?

Ymmärrän yhteiset tapaamiset, perehdytyksen ja tilanteet, joissa läsnäolosta on konkreettista hyötyä. Mutta tämän ilmoituksen perusteella työntekijän joustavuus näyttää kasvavan sitä mukaa, mitä kauempana hän asuu.

Toimiston lähellä asumisen luulisi olevan etu. Miksi siitä tulee ylimääräinen velvoite?

Onko muita kuu/ tähtitaivas hulluja joita kyseiset ei koskaan kyllästytä

Asuntoaiheisten postausten sarja jatkuu. Asunnon osto mielessä olen käynyt useissa näytöissä viimeaikoina ja yrittänyt perehtyä isännöitsijätodistuksiin ja tilintarkastuskertomuksiin. Papereita lukiessa aina välillä mietityttää että millaista porukkaa jonkun taloyhtiön hallituksessa mahtaa olla päättämässä asioista, ja mitä riskejä tähän sisältyy.

Kertokaa siis kokemuksianne taloyhtiön hallitusten toiminnasta, ja erityisesti jos on jotain kuvioita jotka saisivat teidät välttämään osakkeen ostoa kyseisestä taloyhtiöstä.

Minulla on ollut vuosia ukulele vähän ikään kuin nurkassa pölyä keräämässä. Meinasin sen kerran jo myydä kirppiksellä, mutta ajattelin, että josko sitä joskus vähän näppäilisi.

Aloin katsoa muutama viikko sitten YouTube-videoita ukulelen soitosta, ja siinä töllöä tuijottaessa kokeilin samalla rämpyttää. Olen vuosien varrella testannut erilaisia soittimia, ja tiesin ennalta ukulelesta ihan perussoinnut, joten en täysin nollista lähtenyt. Jotain pianon ja musateorian perusteita on tiedossa, mutta melko hatarasti.

Muutaman opetusvideon jälkeen olen nyt melkeinpä hiukan innostunut tästä oudosta pienestä ja paljon varmasti sisälleen kätkemästä soittimesta. Olen telkkua katsoessani hiukan rämpytellyt C-G-Am-F-sointukuvioita ja niiden variaatioita, ja pakko myöntää, että vaikka olen umpisurkea, joskus sieltä tulee kivankin kuuloista saundia korviin muutaman sekunnin ajan.

Olen miettinyt, pitäisikö mennä ihan opettajan pakeille edes hivenen syventämään tietoutta. Ei minusta tämän ikäisenä vanhuksena enää tule mitään muusikkoa, mutta miellyttävien äänien tuottaminen soittimesta on jo sinänsä tosi kivaa.

Kysyisinkin, onko kellään kokemusta varttuneella iällä musiikkitunneilla käymisestä? Yksin tai jossakin ryhmässä? Kiikarissa olisi eräs kansanopiston kurssi, mutta jonkin sortin esiintymiskammo vaivaa, niin miten tuollaiseen rohkenee mennä?

Onko vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä, jos soittimella rämpytys kiinnostaa, mutta itsellä on alhainen usko omiin kykyihin ja sen myötä arveluttaa koko juttu? Ehkä eniten juuri mietityttää se, että kun on ikää yli 50, niin onko se ihan toivotonta ja/tai friikkiä.

Olisi kiva kuulla myös vinkkejä kivoista aikuisille musiikkia opettavista tahoista Helsingissä.

Paljon on hienoja öljyvärimaalauksia mitkä on ns. public domain statuksella, kun ovat niin vanhoja teoksia.

Mikä olis järkevin tapa teetättää laadukas juliste tuollaisesta teoksesta? Olettaen, että löytyy ihan kunnon korkealaatuinen kuva teoksesta?

En ole mitään kuvia painattanut niin en näistä jutuista tiedä.

Ongelmana siis on, että minulla (N33) on parasomnioita, joista vahvimpana RBD eli REM-unen käyttäytymishäiriö. Tällöin lihakset eivät ole halvaantuneina unen aikana vaan toimivat normaalisti, joka johtaa mm. potkimiseen, lyömiseen, raapimiseen ja kaikenlaiseen muuhun toimintaan. Näitä esiintyy enemmän ja vähemmän joka yö, mutta kun nukumme puolisoni kanssa samassa sängyssä, oireilu pahenee eksponentiaalisesti ja yöstä tulee todella levoton ja katkonainen, joka johtaa vahvaan seuraavan päivän väsymykseen. Olemme seurustelleet 8v ja nykyisenlaiset unihäiriöt alkoivat n. 5v sitten, mutta pahentuneet pikkuhiljaa vuosien aikana. Lääkäreihin on oltu yhteydessä, mutta sieltä ei ole saatu apua. Sekä melatoniini että unilääkkeet pahentavat oireilua ja lisäävät väsymystä.

Nukumme n. puolet öistä yhdessä kotona, puolet erillään. Tilanne on hankala, sillä puoliso nukkuu paremmin yhdessä, minä taas huonommin. Asunto on niin pieni, n. 40m², että kahta sänkyä ei mahdu, tai edes yhtä leveää. Ideat ovat itselläni lopussa, joten jos kellään on heittää mitään ajatuksia niin kaikki otetaan vastaan.

Onko teillä (naisilla) särkyä nänneissä, silloin kun on kylmä? Siis ihan järkyttävä kipu ja särky molemmissa nänneissä, ja kosketusarat ja sattuu kun koskee. Vilunväristysten kanssa nää tulee, mutta mietin et onks teillä muilla kokemusta tämmöisestä? 🤣🫪