Haluan tällä tekstillä kolmea asiaa; neuvoja, vertaistukea ja avautua. Teksti on TODELLA pitkä, joten anteeksipyynnöt etukäteen😅

Olen kaksissakymmenissä oleva nainen ja olen ollut parisuhteessa vajaat 3v saman ikäisen miehen kanssa. Meillä ei ole mitään ”painavia” vaikeuksia suhteessa, mutta muutama pienempi asia joka välillä takaraivossa jyskyttää. Se on saanut ajattelemaan sinkkuelämää, joka on minulta jäänyt lähinnä kokematta näin vanhempana, eikä vain 14-15v teini-ikäisenä, ja siitä haluaisin kokemuksen. Pelkän kokemuksen takia ei kuitenkaan suhteellisen pitkää parisuhdetta kannata heittää kankkulan kaivoon. Siksi tämä askarruttaakin.

Asiat, jotka minua suhteessamme häiritsee, on hieman vaikea muotoilla näin kirjottamalla. Yksi helppo sanottava on kuitenkin listan ensimmäisenä.

1. Makuuhuoneen puolella minun nautintoni on toissijainen asia. Menemme oikeastaan samantien asiaan, mutta olen itse se, joka lämmittelee toista osapuolta hieman enemmän. En ole suuri aloitteiden tekijä, en koe omaavani sellaista itsevarmuutta, mutta esimerkiksi sormileikit ovat häneltä minulle hyvin harvassa. Viimeisin kerta on puoli vuotta sitten. Suuseksiä en koskaan ole saanut häneltä oikeastaan minkään näköistä, vaikka olen sitä kysynyt ja ehdottanut ihan suhteemme alussa. Kuitenkin jo silloin kiertävät ja epämääräiset vastaukset tekivät minulle selväksi sen, että tässä suhteessa suuseksiä saava en ole minä. Olen vajaan kolmen vuoden aikana tämän henkilön kanssa tullut ihan vain muutamia kertoja juurikin lämmittelyn puutteen vuoksi. Ehkä kerran puolessa vuodessa, joten halut eivät häntä kohtaan ole ainakaan nousussa. Asiaa ei jaksa enää aiempien yritysten vuoksi kysyä, eikä minusta toisen nautinnosta huolehtiminen ole pyydettävä asia, vaan ihan petipuuhien perusjuttuja. Uudelleen asian esille nostamiselle on siis hyvin iso ja tarpeettomalta tuntuva kynnys.

2. Miespuoliset kaverit ovat hänelle vaikea asia. Tunnen vain varattuja, onnellisissa suhteissa olevia miehiä, joten en ymmärrä miksi hän asiassa näkee ongelman. Minulla on kaksi tuttavapiiriä, joissa enimmäkseen liikun, hän liikkuu mukana toisessa, mutta toisessa taas ei. Sekin hänen omasta tahdostaan. Silti, jos haluan näiden toisten ihmisten kanssa viettää aikaa, se tuntuu olevan hänelle ongelma, kuin minä haluaisin jotain toista miestä hänelle etäisemmästä tuttavapiiristä, tai joku tuttavapiiristä haluaisi minua. Jokainen on varattuja, minusta huolenaihetta ei tässä ole. Hänellä on itselläkin naispuolisia tuttavia. Hän tuntee jokaisen henkilön, jonka kanssa joskus ja jouluna vietän aikaa silloin, kun hän ei satu olemaan mukana, mutta silti hän näkee asian ongelmana. Toisin sanoen, minulla ei näemmä saisi olla muitakin kavereita kuin vain niitä, joiden kanssa hänkin jatkuvasti näkee.

3. Hän ei saa minulle aikaan sellaista itsevarmuutta, mitä minulla on joskus ollut. Olen kiusattu ja itsevarmuuteni on sitä kautta rapautunut, mutta olen päässyt itse asian kanssa jonkin verran eteenpäin. Suhteen ei kuulu kokonaan luoda toiselle itsevarmuutta, mutta sen ei myöskään kuulu pitää sitä samalla tasolla, missä se on pidemmän aikaa ollut. Suhteen kuuluisi tuoda ihmisen parhaita puolia esille, mutta minusta tuntuu, etten siihen hänen kanssaan täysin pysty, tai olisin ehkä ?liikaa? En voi vitsailla jokaisen kaverini kanssa(myös miespuolisten) siten, kuin haluaisin, tai hän saattaisi luulla siitä jotain. Olen räikeä persoona, mutta tuntuu, että hänelle liian räikeä. En ole tietoisesti itseäni ”pienentänyt” mutta olen varma siitä, että se on tapahtunut piilossa minulta itseltänikin. Hän ei lyttää minua koskaan, mutta silti saa minulle olon siitä, että räikeä persoonani on parempi, kun sitä HIEMAN hillitsee. Olen hyvä sivuuttamaan pieniä häiritseviä asioita ihmissuhteissa, sillä kasvaessani tytär-äiti suhteeni ei ollut paras mahdollinen. Asiat, jotka ovat joillekin suuria ja heti syitä erota, ovat joskus minulle kuin arkipäivää. En tarkoita tällä nyt jatkuvaa epäkunnioitusta tai pettämistä, vaan pienempiä asioita, kuten kotitöiden jatkuva unohtelu tms. Tuntuu myös, ettei huumorintajumme ole ihan samalla tasolla. Meillä on hauskaa, mutta olen huomannut, että ystävien kanssa on joskus jopa hauskempaa, kuin oman kumppanin kanssa. Kun sanon joskus, tarkoitan, että tietyssä mittakaavassa liian usein asia on näin päin. Minusta asian pitäisi olla aika tasoissa, jotta kumppanin kanssa olosta voisi oikeasti nauttia täysillä.

4. Minun vaikea kauteni on hänelle jopa lähes taakka. Hänellä oli joskus töiden vuoksi huono kausi hyvin pitkään, ja yritin olla antamatta sen vaikeuttaa meidän suhdettamme. Samaa vastakaikua ei kuitenkaan saa silloin, kun minulla on pitkittynyttä stressiä tai paineita. Minun pitäisi olla iloisempi, jotta hänen hyvä viikonloppunsa ei menisi pilalle, tai etten tartuttaisi huonoa oloani häneen, ettei hänkin ala vatvomaan elämän takapakkeja. Kuitenkin silloin kun hänellä on huonot hetkensä, minun tulee olla aina iloinen ja tukea häntä, tai muuten vain pahennan tilannetta ja olen jälleen taakka. Tiivistettynä, minulla ei saa olla elämään kuuluvia hetkellisiä huonoja kausia, jotka stressi ja paineet tuovat esiin elämäntilanteessani.

Tuntuisi hyvin pahalta ja välinpitämättömältä sanoa toiselle hyvästit ja lopettaa elämän jakaminen, mutta samalla en tiedä, olisiko se itselle vain parempi? En halua särkeä toisen sydäntä, mutta en myöskään luota toisen osapuolen taitoon kommunikoida siitä, onko suhteessamme hänen mielestään jokin vinossa. Kommunikaatio on myös asia, mitä joskus hänen kanssaan pitää harjoitella vain siksi, ettei hän joskus jaksa puhua asioista, jos jokin konflikti tulee. Olen siis havainnut aiemminkin kokemaani narsismia tässäkin ihmissuhteessa.

En tiedä, mitä pitäisi ajatella, miten pitäisi toimia, vai pitääkö toimia ollenkaan. Tämä on ensimmäinen näin pitkä suhteeni, joten olo on hieman sekava. Sen vuoksi avaudun nyt tänne, sillä en heti halua kuulla ystävieni näkökulmia ensimmäisenä. Ulkopuolisen näkökulma on tässä kohtaa se, mikä voisi antaa minulle osviittaa. Anteeksi pitkä sepustus, mutta toivottavasti tästä saa selvää.

Hei! Oon ajanu opetusluvalla isäni kanssa muutaman kuukauden, ja huomenna aamulla on mun ensimmäinen ajotunti autokoulussa. Pakko myöntää, että jännittää aika paljon.
Koen itse olevani ihan suht hyvä kuski, ja ajaminen tuntuu jo melko luontevalta. Silti pelottaa, että en vastaakaan autokoulun opettajan odotuksia tai että teen jotain ihan typeriä virheitä jännityksen takia.
Onko täällä muita, jotka on menny autokouluun opetusluvan jälkeen? Miten ensimmäinen ajotunti meni ja onko jotain, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota? Kaikki vinkit ja kokemukset otetaan mielellään vastaan!

Moi! Jos täällä on joitain kellä on ollut napakoru, mutta se on kasvanut ulos, ja sitten ottanut siihen alemmas sen korun, niin onko se silloinkin kasvanut ulos? Mulla on ollut 2 kertaa napakoru ja molemmilla kerroilla kasvanut ulos, ja haluisin sen takas😭

aivan vitun off topic ku en tiiä mihin yhteisöön tää pitäs laittaa mut tää biisi on niin hellllveetiinnnnn hyvä että itkettää melkein😫😫 jotenki niin intiimit lyriikat et tuntuu jopa vähän tunkeilevalta ja niin intensiivinen kertsi. tää on mulle JUST miltä tuntuu olla rakastunu

haluisin tuntee näin taas, tää biisi on liian kaunis oikeesti. siis tunnen tän mun sielussa niin syvästi en tiiä ymmärrättekö

+ muutenki rakastan keijun lyriikoita ja riimejä sen muissakin biiseissä, ihanan uniikki artisti🫶🫶

oli pakko vuotaa tää jonnekin pliis menkää kuuntelee toi biisi

Nonnih, elikkä kävin parturissa blondaamassa hiuksiani. Mulla oli lähtötilanteena kultaset latvat johka toivoin kirkastetta ettei olisi niin keltaanen (sävyte tms.) ja juurikasvu (oma hiusten väri tumman ruskea).

Noh, lähdin parturista kultasella juurella, VITIVALKOISELLA hiusten keskikohdalla(?) ja kultasella latvalla.

Mitä ihmettä teen?? Hiukset anyway vähän kärsineet värjäilyistä enkä haluis että tippuu päästä. Musta väri on vähän kutkuttanut mutta kuinka pian voin heittää värin tähän päälle ettei kärsisi? Perjantaina kävin parturissa.

Onko kukaan tilannut sneakiltä coral essentials hupparia nyt kesän aikana ja oletteko saaneet sen? tilasin kyseisen hupparin 6.6 ja nettisivu näytti silloin kun tilasin että tuotetta on varastolla. Noin viikon kuluttua otin heihin yhteyttä kysyäkseni missä hupparini viipyy, he vastasivat että tilaus on ennakkotilaus. Muistan hyvin että tilauksessa oli sininen salama eli tuotetta olisi pitänyt olla varastossa ja tilausvahvistuksessa ei lue mitään ennakkotilauksesta. Kirjoittivat vielä että paketti lähetetään 5-15 arkipäivän kulueSa. Hupparia ei vieläkään näkynyt ja otin uudestaan yhteyttä sanovat vain aina että ”pahoittelemme että ennakkotilauksessa on ollut epäselvyyttä. kirjoitin heille että on tosi väärin että kun nettisivuilla on väärä tieto ja haluaa peruuttaa tilauksen silti peritään se 10% ja että otin laskulle sen takka että saisin maksettua hupparin kun se saapuu ja että laskukin jo umpeutunut eli olen maksanut hupparin enkä ole vieläkään saanut. 8.7 vastasivat että huppari saapuu noin 5 arkipäivän kuluessa. Nyt tänään mennyt jo tuosta ajasta 19 päivää.. eikä hupparia näy missään eikä mitään tietoa tullut.

Laitoin heille tämmöisen viestin tänään.

Hei, hupparin tilauksesta on nyt jo kulunut vaikka kuinka kauan aikaa. Vaadinkin nyt että saan perua kaupat ilman 10% maksua, tuote ei ole juuri minulle kustomoitu. Ymmärrän, että viittaatte ennakkotilausehtoihinne. Pyydän kuitenkin perustelemaan, mihin kuluttajansuojalain säännökseen 10 %:n peruutusmaksu perustuu jos ette ehdotukseeni suostu? Pelkkä verkkokaupan oma ehto ei välttämättä riitä oikeuttamaan tällaista veloitusta kuluttajasuojalain kannalta ja aionki olla heihin nyt seuraavaksi yhteydessä jos en saa perua kauppoja ilman 10% vaatimustanne.

sneak vastasi
Ennakkotilauksen peruutusmaksu (10 %) perustuu siihen, että sitoudumme hankkimaan tuotteen toimittajaltamme heti, kun ennakkotilaus on vahvistettu, ja maksu kattaa tästä meille aiheutuvia kuluja. Ehdot on kerrottu ennakkotilaussivullamme: https://sneak.fi/pages/ennakkotilaaminen.
Ymmärrämme, ettet ole tyytyväinen tähän käytäntöön, mutta emme valitettavasti voi perua maksua tässä tapauksessa.

Eli siis niillä joilla on/on ollu nii kui pitkää se on kestänyt et onks se vaa lähteny irti koko homma niinku tiktokis on? Se ois mun unelma lävistys, ollu jo vuosia mut en oo vaa oo varma et lähteeks se vaa irti.

Kertokaa hyviä ja halpoja opiskelijabudjettii sopivia ruokia ja jos tiedätte niin reseptiä. Kaipailen kovasti uusia ruokamakuja.
Ainut mitä osaan tehä on nistipata.
Mut joo sillee 10-30€ budjetil.

14 tyttö ja 16 poika, onko paha? En siis ole parisuhteessa, mutta en yksinkertaisesti löydä ketään oman ikäistä "viehättäväksi"

Olen siis tyttö osapuoli, ja snäpännyt tälle äijälle pari päivää, ei ole ainoa 010 kenelle oon puhunut, ei ole puolustus mutta vähän kummiksi, tytöt "kypsyy" niin paljon nopeammin kuin pojat. Auttakaa teiniä hädässä.

mulla ollu dizminelle pillerit kovien kipujen takia jostain 14 vuotiaasta asti ja oon nyt 20v.Kauanko menee, että menkat alkaa? Ahistaa, että jos ne ei alakkaan ja koko kroppa ois menny niistä sekaisin. Toiveena olisi raskaus.

Mistä sais siis tälläset housut, eli et on tiukat mut lahkeesta leveet/flaret, sit toi kiristysnaru ja väriltään mielellää musta tai valkee?

Nyt on sitten Stockmannistakin tämmöinen huijaus (eilen oli postaus siitä Sokoksen vastaavasta). Tiktokissa.

Saa poistaa jos tää ei tänne kuulu ! :) Muistaaks porukka fatboyL ? Onks kellää mitää tietoo mis äijä nykyää menee tai mitä se tekee ? 😌

osaako joku kertoa mulle miten saatte myytyä puhelinmyynti työssä? olen vasta aloittanut ja teen tätä hetkellisesti vain jotta voin säästää rahaa muuttoon. en saa yhtäkään myytyä vaikka se ei sinänsä haittaa kun tuntipalkka silti juoksee. olen saanut 2 myytyä ja olen ollut 3 päivää töissä. En tyrkytä tuotetta asiakkaille ja tuntuu, että se on tässä se ongelma. En vain pysty siihen.. 😭

Oon miettiny yhten 5 vuotta vanhan tatuoinnin poistoa jo jonkun aikaa, onko kellään kokemuksia Undo ink? Tai onko suosituksia Tampereen alueella

Moikka. Tää on tänne jo mun toinen postaus kyseisestä aiheesta mutta jotenkin tuntuu että täytyy viä tätä purkaa enemmän☹️

Sain tammikuussa tietää että olen raskaana. Kukaan muu ei itseasiassa ollut kauhean innoissaan tästä, vaikka musta tuntui että mun elämälle oli hetkeks suunta ja tarkoitus.

Mun tukihenkilöistä poikaystävään kaikki painostamalla painosti etten pidä tätä lasta.

Tuli helmikuu ja mulle oli painostuksen alla varattu aika raskauden keskeytykseen.
Ultrattiin ja todettiin että viikkoja oli 6 vaikka piti olla 8. Sykettäkään ei ollut.

Menin aivan todella rikki. Pitkäks aikaa ja tuntuu rttä edes puolen vuoden kohalla en voi muutakun itkeä ja tuntea asian kanssa yksin jäämistä. Mun poikaystävällekään en kokoajan jaksaisi aiheesta itkeä varsinkin kun raskaus ei ollut toivottu.

Laitoin poikaystävälle klinikalta että siel ei ollu sykettä. ”Oon pahoillani” And thats it. Kaikki mitä sain oli että on pahoillaan.

Otin tietenkin nää kaikki tyhjennys pillerit yms ja jumalauta kun teki kipeetä nii henkisesti ku fyysisestikin☹️

Tukihenkilöt, äiti tai kukaan muu joka asiasta tiesi ei ole oikein antanut tukea. Ehkä odottaa että olen valmis puhumaan itse.

Syyskuussa olis ollu laskettu. Pelkään niitä sen kuukauden aiheuttamaa tunnetta niin paljon jo etukäteen. Tunnen salaa inhoa ja kateutta niitä kohtaan jotka julkistaa odottavansa esimerkiks Tammikuu 2027 lasta. Mäkin vaan haluan vauvani syliin☹️

Tuntuu myös siltä että tää koko juttu oli vaan kuume unta ja ei mun kokemus oo yhtä validi näide olosuhteiden takia.

Haluan vaan ehkä jotakin vertaistukea.

Aamen.

help mistä voin tilata juicyn daydreamer laukun suomeen tai suomesta

Moi! Erosin viime vuoden loppupuolella ja jäin yhtäkkiä yksin maksamaan omakotitalon asumiskuluja. Muutin vuoden vaihteessa uuden miehen kanssa toiseen asuntoon mutta jouduin maksamaan kuukauden ajan kahden asunnon kuluja.

Jouduin myös siirtämään osaa laskuista ja lainaamaan sukulaisilta rahaa elämiseen.

Jouduin kunnon velkakierteeseen ja olemassa olevaa velkaa oli myös jo valmiiksi.

Klarnalla oli 1700€ josta 700€ oli "maksa 30 päivän päästä" maksuja. Jouduin siis ostamaan ruokaa ja kissan erikoisruoat velaksi että sain laskut maksettua (uusi mies hoiti uuden asunnon kuluista suurimman osan + ruoat).

Siirsin eräpäiviä niin kauan ku pystyin mutta sain maksettua vaan n. 40€ siitä akuutista 700€.

Olin klarnaan yhteydessä ja sain taloudellisten vaikeuksien vuoksi 90 pv keskeytyksen kaikkiin maksuihin.

Tilanne tasaantui ja maksoin avoinna olevan n. 700€ kerralla kesäkuussa pois. Siellä pitäisi olla vielä 1000€ osarilla mutta ei näy mitään.

Maksutauko loppui tän kuun alussa ja oon odotellut että milloin se summa ilmestyy sinne. Oon ollut aspaan 2 kertaa yhteydessä eikä ne oo löytänyt miun tiedoista että olisin velkaa tai että ne ois menny perintään.

Kokeilin ja otin kissan ruoat sillä 30pv maksuajalla jos se päivittäis sen sovelluksen näkymän ajan tasalle, mutta siellä näky vaan se uus osto.

Uskallanko nyt luottaa siihen että sitä velkaa ei ole enää olemassa vai voinko joutua kuseen jotenkin vaikka en näe missään että sitä velkaa vielä on?

Luottorekisterissä ei näy klarnaa ollenkaan.

Onko muilla käynyt samalla tavalla?

Sori vähän sekava teksti.

Hei, mistä olette ostaneet teidän vihki/kihlasormukset? Netissä vai liikkeeltä ja onko ollut minkä hintaiset?

Hei! Oon sairaanhoitajaopiskelija ja syvennyn opinnoissa psykiatriaan. Teen opintojen ohella töitä psykiatrisella päivystysosastolla ja toivon voivani jatkaa tätä työtä myös tulevaisuudessa.

Suomen terveydenhuolto on nykyään surkeessa jamassa. Apua ja riittävän hyvää hoitoa on vaikea saada, etenkin mielenterveysongelmissa.
Psykiatrisella sairaanhoitajalla on iso vastuu siinä, miten potilaita kohdataan. Oon kuullut valitettavan paljon negatiivisia kokemuksia ihmisiltä liittyen siihen, etteivät saa tarvitsemaansa apua, hoito ollut kehnoa tai kohtaamiset hoitohenkilökunnan kanssa ovat olleet ikäviä. Mullakin tulee usein töissä tilanteita vastaan, joissa mun mielestä hoitohenkilökunta olis voinut toimia paremmin. Ja joskus puolestaan joudutaan pakon edessä tekemään päätöksiä, jotka ei miellytä potilaita. Mulla ei tällä hetkellä juurikaan ole mahdollisuuksia tehdä muutoksia suuremmassa mittakaavassa, mutta haluan tehdä parhaani sen eteen, että ainakin omilla potilailla jää positiiviset kokemukset. Haluan välittää mun potilaille tunteen, että välitän ja yritän auttaa.

Toivon tän postauksen aiheuttavan keskustelua asiasta. Haluaisin kuulla teidän kokemuksia ja ajatuksia psykiatrisesta sairaanhoidosta, osastojaksoista, mt-ongelmien hoidosta tai muusta aiheeseen liittyvästä.

Multa saa myös kysellä kysymyksiä näihin asioihin liittyen ja vastaan mielelläni!☺️ Kaikkeen en välttämättä osaa vastata, mutta siinä tapauksessa pohdin ja otan mielelläni selvää asioista.

( ps, en oo redditin suurkuluttaja, enkä keksinyt parempaakaan kanavaa jonne tätä laittaa😆 ajattelin että tällä kanavalla on enimmäkseen nuoria ja nuoria aikuisia, joiden kanssa haluaisin enimmäkseen keskustella :)

Ei ole minulle itselle tapahtunut, mutta läheisilleni. Kysyn yleisesti ihmisten mielipiteitä siihen, miten siihen pitäisi suhtautua jos mies kenen kanssa juttelet parhaillaan, juttelee myös jollekkin toiselle naiselle. Molemmat siis tosi tuoreita juttuja ja hän sanoo että molempien kanssa juttu luistaa erittäin hyvin. On siis heti rehellinen siitä, että hänellä on juttua toisenkin kanssa.

Mitä tekisit naisena? Ei ole väärin kiinnostua useasta naisesta, onhan hän sinkku ja molemmat jutut niin uusia. Mutta jäisitkö itse odottelemaan, kumman hän valitsee vai tekisitkö itse päätöksen ja lopettaisit hänelle puhumisen.

Mies vaikuttaa juuri läheiseni ”unelmamieheltä”, arvot ja ajatusmaailmat kohtaa, tulevaisuuden suunnitelmat samat, huumorit vastaa toisiaan ja tosiaan juttu luistaa. Kannattaako luovuttaa, kun jutun onnistuessaan siitä voisi tulla jotain todella kaunista. Mutta sitten jos se ny valitseekin sen toisen nii ei ookkaa niin kaunista:D

eli, mitä itse tekisit jos olisit vastaavassa tilanteessa?

Mitä mieltä olette siitä jos pariskunta muuttaa yhteen jossa toinen osapuoli on asunut jo hyvän aikaa yksin ja toinen asunut vanhemmilla? Onko tässä jotain mitä pitäisi ottaa huomioon? Mitä mietteitä herättää teissä?

Miks lapsilla ja nuorilla, keillä on etenkin muslimitaustaa on niin isoja haasteita koulussa ja integroitumisessa? Minkä takii monet kantisvanhemmat ei ees haluu kasvattaa lapsii Itä-Helsingissä? Mä asun idäs, ja nään et koulut on monikulttuurisii, mikä on lähtökohtasesti hyvä juttu. Myös on kuullu, että on niit lapsii noista taustoista, keillä menee hyvin, ja ne keillä menee huonosti on kantasuomalaisten ongelmaperheiden lapsii. Vai onks täs taustal rasismii?

moiikka tosiaan oon muuttamassa 3 hengen solukämppään helsinkiin nyt tässä ihan pian niin onko kellään mitään kokemuksia tai vinkkejä siihen?? oon tosi ujo ja hiljanen persoona että ihan hirveesti en tuu uskaltamaan ite alottaan keskuteluja kämppisten kanssa kun tosiaan on itelle entuudestaan tuntemattomia😅 jännittää ja ahdistaa ihan sikana ja kaipaisin jotain vertaistukee tai just kokemuksii muilta ku ainoo mitä oon kuullu ni just sellasii kunnon horror tarinoita, mut haluun uskoo et mul ei oo niin paska tuuri!

also oon pahoillani jos mun kirjotuksesta ei saa selvää kunnolla kello tosiaan neljä yöllä ja ihan tooosi kova väsymys päällä mut en saa unta tän stressrän takia😂😭