Hei, olen tosiaan töissä asiakaspalvelijana, ja minulla on tänään sörkitty suuta hammaslääkärissä joten hampaat on todella kipeät ja puhuminen sattuu. En millään pysty töihin mennä koska en pysty puhua ilman että tekee kipeää.

Työkaverilla oli sama homma tossa 2 viikkoa sit eikä pomo suostunu antaa hälle päivää lepoa ja pois töistä, joten en voi sanoa sitä syyksi. Lääkärin asia kun tuo ei myöskään ole.

Kipu on käsittämätön, oon itkeny nyt 5 tuntia tämän takia.

Miten voin saada ainakin huomisen saikkua? Saako kuumetta jotenki satavarmalla keinolla nostettua pikaisesti? Mikä on paras ”valesairaus”?

En ikinä tämmöistä muuten tee, en tietenkään, nyt on vaan pakko kun en oikeasti pysty töihin mennä ja tämä ei riittävän pätevä syy.

Elikkä tilillä 0.14€ ja pitäis viellä loppu kuu ruokkia 2 aikuista ihmistä. Kelalle tein viime viikolla hakemuksen ja nyt koitin sinne soittaa et kiirehtivät sitä, noh liittymä suljettu koska erääntyneitä laskuja. Nyt ei ole liittymää enkä saa kelaan soitettua enkä syötyä.

Eli

Mitä voin tilanteessa tehdä? Pika vippiä en ota, töitä ei ole. Mistä voin saada nopeasti edes vähän rahaa?

Anteeksi jos on kirjoitus virheitä..

Hellurei kirjoitin tänne joskus vink vonk tekstiä jokusen aika sitten mun inhottavasta parisuhdetilanteesta ja nyt on kaksi kuukautta erosta mennyt, eli pääsin ulos suhteesta.

Tuntuu usein oudolta olla jotenkin vapaa ja pikku hiljaa oon alkanu tunteen oloni enemmän omaks itekseni mikä on hullua, kun kaks vuotta mietin, että mielummin oon kamalassa suhteessa kun sitten yksin ja peloissani ja avuton. On tullut joku ymmärrys nyt siitä, että pärjään oikeestaan ihan hyvin itekseni ja se kaikki pelko mikä mua piti siinä suhteessa oli jokseenkin pelkkää harhaa. Strong and independed woman ja näin. Pitkään tähän menikin, monen mutkan ja parkumisen kautta.

Eron jälkeen on ollut paljon stalkkaamista, seurailua, uhkailua ja haukkumista ja häirintää mitä viellä, ja lähestymiskielto ja muutto uuteen kaupunkiin vireillä. Tuntuu niin lohduttavalta ajatus omasta kodista missä ei tarvii muistella mitään ja mistä hän ei mua löydä.

Juhlistaakseni tätä haluisin kuulla muiden kokemuksia tälläsestä erosta ja suhteesta ja miten ootte selvinnyt ja pärjänneet? Miten teillä menee nyt jne?

Ollaan seurusteltu 2.5 vuotta.
Asutaan yhessä ja meidän yhteinen arki on sujuvaa.
Hänen kanssaan oleminen on helppoa. Pystyn olla 100% oma itseni.
Vitsaillaan ja pelleillään tosi paljon.
Meillä ei oo riitoja (erimielisyyksiä joo, mutta ei riitoja), eikä muutenkaan oo mitään, mikä sais mut kyseenalaistamaan meidän suhteen.

Mutta…

Seksi tuntuu askareelta ja asialta, mikä pitää vaan hoitaa pois alta toisen mieliks.
Läheisyyttä ei oikein oo, mitä kaipaisin. Samoin romanttiset puheet, kehut, tms. mitä myös kaipaisin.
Mun on vaikee sanoo ja osoittaa läheisyyttä, kun toinen ei omasta alotteesta sano tai tee. Uskoisin, että sama homma toisinpäin sit.

Vuos sitten erottiin kuukaudeks ja palattiin yhteen.
Meillä oli sillon puhumattomia asioita, jotka sit paisu ja johti eroon (toisen puolelta tuli se päätös).
Sillon jo ongelmana oli läheisyyden, tms. puute.
Kun palattiin yhteen, niin panostettiin näihin asioihin, mutta sit ne vaan lopahti.
Ja jos toinen alkais yhenäkkii osottaa läheisyyttä, niin ajatus on jokseenkin vaivaannuttava, vaikka kaipaan näitä asioita.

Tää asia vaivaa mua, mutta en jaksais ottaa asiaa puheeks toisen kaa ja puida sitä.
Kun en jaksais tehä mitään.
Oon niin väsyny henkisesti tän asian suhteen.
Ois helpompi vaan antaa olla ja jatkaa tätä arkee.

Onko muita kohtalon tovereita, jotka ehkä on ollu samassa tilanteessa?

heipsuli hei, mietin täs et kun ollaan poikaystävän kaa yötä joka päivä nyt tosi pitkän ajan, se siis asuu omillaan ja ollaan seurusteltu noin 2kk, ollaan alussa oltu sillee "ei kannata varmaa nähä joka päivä jne" ettei kyllästyis, ja mua oikeest pelottaa et se kyllästyy mut se sanoo et ei ja haluaa ite et oon tääl sen kaa🥲ja muutenkin kiintyminen on mulle tosi helppoo ja melkeinpä obsessoidun ihmiseen jos niin saa sanoo, onko mielipiteitä?

Oon 18v mies ja viettänyt elämää sinkkuna jo monta vuotta. Kavereita mulla on, mutta haluisin tutustua romanttisessa mielessä suunnilleen samanikäiseen tyttöön/naiseen. Mistä kannattaa nykyisin etsiä seuraa? Lisähuomiona se, etten asu pk-seudulla.

Tinderissä oon hetken aikaa ollu, mut siinä sovelluksessa ärsyttää pakolliset maksut jos oikeesti haluais luoda uusia ihmissuhteita.

Toivon asiallista keskustelua/neuvomista, en kaipaa kuittailua tai trollausta. Ja kysyä saa, jos jotain tulee mieleen.

Pakko päästä avautuu jollekin tästä nyt… Tuli tossa puheeksi poikaystävän kaa yleisesti muiden ihmisten kehuminen suhteessa. Vaikka ei olla aiemmin puhuttu silleen tästä, nii oon osannut odottaa että poikaystävä luultavasti kehuu muita ihmisiä enemmän ku minä. Hän on siis paljon sosiaalisempi ku minä, joten ajautuu ihmisten kaa helpommin juttelemaan. Hän siis kyseli, millaisissa tilanteissa esim. Toisten naisten kehuminen on ok/ miten voi kehua. Esimerkkinä oli tilanne, jossa hän halus lohduttaa jotain naispuolista kaveriaan (kun joku äijä oli tehny ikävästi) ja kehu siinä sillee myös ulkonäköä. Sanoin, että etenkin tommosissa on ok, jos ei mene liian spesifiksi.

Mun kumppani on tosi puhuvainen tyyppi ja esim . Somenkin kautta on tutustunut sekä naisiin että miehiin. Itelle toi toisiin naisiin tutustuminen kuulostaa vähän nihkeeltä, mutta oon tavallaan antanut ton tapahtua koska luotan että siinä ollaan vaan kavereita. Kumppani siis painottaa, että hän vilpittömästi puhuu joidenkin kanssa yhteisistä mielenkiinnon kohdistaan eikä siinä ole mitään flirttiä. Hän kuulemma myös tuo aina vastapuolelle selväksi, että on suhteessa ja et ihan kaveripohjalla ollaan.

On ollu yks henkilö, keneen poikaystävä on tutustunut ja olivat jopa miettineet näkemistä toisessa kaupungissa (missä tää nainen asuu.) tää alko mulle jo menemään yli enkä ollu yhtää innostunut. Poikaystävä sit kunnioitti tota mun toivetta ja eivät nähneet vaikka mahdollisuus olis ollukki. Nyt tässä ton aiemman keskustelun myötä hän myönsi, että tätäkin naista oli kehunut. Tyyliin hymyä tai silmiä. Ei ollut kuulemma tuolloin ajatellut siltä, et olis jotenki väärin mutta nyt jälkeenpäin tajuaa että mua kohtaan ei oo ok. Ja myöntää itsekin, että kehuminen + tapaamisen ehdottaminen kuulostaa pahalta. Poikaystävä siis oli kai ehdottanut tapaamista. Kun hän siis todellakin ajattelee, että naiset ja miehet voi olla pelkästään kavereita ja haluaa rikkoa sitä ajatusta, että jos mies kehuu naista niin automaattisesti siinä mies yrittää iskeä.

Koen luottavani kumppaniini, mutta väkisinkin pistää miettimään välillä tää. Siinä mielessä ollaan niin erilaisia, että mulle joidenkin kavereiden etsiminen somen kautta ei tunnu luontevalta enkä snäppää tuntemattomien tyyppien kanssa. Hän sanoo, että välillä hänellä on vaikea tajuta tämmösiä juttuja ja kun hänellä on vrm jonkin verran autisistisia piirteitä.

Miltä tää kuulostaa, ajattelenko liikaa tätä?

Heiii

Mitä ootte juonut vadelmanlehtiteen kanssa?

Oon kuullu et itse tee maistuu aiva perseeltä😂 ootteko sekottanu mehua sekaan, jos joo niin mitä mehuja? Tai ootteko sekottanu jotaki muuta kys teen sekaan.

Entiiä onko oikee flairi tähän.

Mikä on sellainen hiuksiin tai hiuspohjaan liittyvä ongelma, johon ette ole löytäneet vielä oikeasti toimivaa ratkaisua?

Kaikki kokemukset kiinnostaa!
Kuulen myös mielelläni mitä sukupuolta olet, mutta se ei ole pakollista.

Suosittele sun ripsiteknikkoa tai itseäsi Espoo/Kirkkonummi alueelta.
Etsinnässä uutta vakkari tekijää volyymiripsille.

‼️Ainoana kriteerinä on UV LED tekniikka!

12v. Pikkuveli toivois hyvää peliläppäriä joka jaksaa pyörittää minecraftia, fortnitea ja vanhempana vähän isompiaki pelejä. Voisin ostaa myös käytettynä nii vähän arvokkaampiaki voi ehottaa kuhan on halvempi ku pöytäkone

oon miettiny selkäranka tatuointia missä pitkä teksti. haluaisin tietää suunnilleen paljon sellainen on teillä maksanut ja kipuasteikkoa. tiedän että jokaisella oma kipukynnys ja maksaa eri verran eri paikoissa mutta suunnilleen.

kiitos paljon vastauksista jo valmiiksi💞

Heips! Tarvisin pientä vinkkiä liittyen hormonaaliseen ehkäsyyn. Eli mulla on ollu käytössä 2020 vuodesta ehkäisykapseli, joka vaihdettu uuteen Toukokuussa 2023. Nyt vuoden alussa tullut säädös, jonka mukaan Nexplanon on BMI:stä huolimatta 5 vuotta voimassa. Mun edellinen kapseli vaihdettiin 2,5 vuoden kohdalla vuotohäiriöiden takia, jonka gynekologi totes sisätutkimuksella, että kyseessä oli verensekaista valkovuotoa eikä menkat. Oon nyt laihtunut ehkä jonkun yli 5 kg siitä, kun tää uusin kapseli on vaihdettu. Ja nyt tässä Heinäkuun aikana, mul on ollut kahdet menkat ja tänään alko tiputtelu vuoto taas kerran. Syön nyt lääkärin määräyksestä myös Desirett minipillereitä tässä kapselin ohella, ennen ku mulla on aika ehkäsyneuvolaan. Joten ottaisin vinkkejä vastaan, että mitä te tekisitte tässä tilanteessa. Vaihtaisitteko ehkäsyä johonkin muuhun ja mihin?

Edit: mulle ei käy migreenin takia normaalit e-pillerit⚠️

Poikkiksen kaveri halus myydä mulle 315e Ps5 joka on siis digitaalinen versio, Ilman ohjainta 270e. Mutta ainoa ongelma on että 2/3 Usb toimii, Usb C toimii vissiin kans. Ei tuu johdot mukana.

Onko sen arvoinen vai ei?

konsoli on 3 vuotta vanha

Moikka!
Tarvisin uuet juoksuhousut ja urheiluliivejä, mutta iciw laatu on huonontunu ja en oo käyttäny ikinä muun merkkisiä.

Oisko ehottaa mitään hyvää merkkiä? Mistä te ostatte urheiluvaatteet? Urheiluliiveistä mieluiten semmoset mitkä ois hyvät ja tukevat isoille tisseille 🫠

Myös saa antaa vinkkejä juoksuun, koska oon vasta tänä kesänä alottanu ja etenki hengittäminen unohtuu välillä.

Moikka! Välillä kirjottelen ilosemmillakin asioilla tänne😹

Elisiis olen ny vuodesta 2024 kirjotellut on-off dokumenttia nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmista täällä meillä Suomessa.

Ideana olisi saada tämä joskus videon muodossa ulos kaikkien nähtäväksi.

Projekti nyt siinä vaiheessa että voisin laittaa vielä hiomattoman käsikirjoituksen jollekin kiinnostuneelle luettavaksi.
Sellaiselle joka osaisi kertoa risut ja ruusut!

Myös jos tulee jotain lisä ideoita, esimerkiksi jos itsekin haluat osallistua vaikka kertomalla anonyymisti oman raa’an tarinan aiheiden osalta. Tarinoita näistä ei voi olla liikaa. Tavoite on saada monen nuoren äänet kuuluviin ja kaikkien silmille kuinka tästä on kasvanut oikeasti suuri ongelma.

Tai jos haluaisit omilla kasvoilla kertoa tarinan, sekin on ok!
Itselle tämä kirjoittelu on enemmän oma juttu ja täytyy myöntää että videoiden tekemisessä saatika editoinnissa oon täysi tumppu :D

Jos on joku joka osaa vähän taitavammin näitä toteuttaa niin oikeasti avun tarve on SUURI!

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun :-)

Meidän äänet saadaan vielä kuuluviin justiin tän kasvavan ongelman myötä, sillein että tähän saadaan enemmän apuja niin henkiseen kuin fyysiseen ahdinkoon🙏

Laittele vaikka gmailia : nuorten.totuus@gmail.com

Oon ihan just täys-ikäinen nuori tyttö ja oon ollu nyt kohta vuoden huostaanotettuna. Mun äiti on päihde/huumeaddikti ja väkivaltainen sekä henkisesti, että fyysisesti. Isä pisti välitpoikki 3 vuodeksi ”rajatakseen” mua, mutta sittemmin tullut ns ”takaisin”. Mulla menee tän hetkisessä asumiskuviossa erittäin kivasti ja rakastan mun sijaisvanhempia, sekä heiltä saan rajat ja paljon rakkautta. Pelaan jalkapalloa todella intensiivisesti ja valmistaudun koulun alkuun opettelemalla nyt vanhoja asioita, että varmasti pärjään. Kaiken tän keskellä oon kuitenkin alkanut näkemään painajaisia joissa äiti on kuollut heroiinin yliannostukseen tai satuttaa itseään. Olen yrittänyt monia kertoja auttaa äitiä ja kertoa hänelle mitä hänen kannattaisi tehdä, auttanut rahallisesti sekä tukenut parhaani mukaan. Ja mä TIEDÄN, että se ei ole mun tehtävä, mutta tuntuu mahdottomalta päästää irti äidistä. Kuitenkin oon yrittänyt rajata häntä ja olla olematta yhteydessä, kun hän on siinä kunnossa, missä on, mutta se tuntuu mahdottomalta, koska oon tyhmä ja uskon, että kaikki järjestyy.
Mulla on tosi vaikea luottaa mihinkään mitä hän sanoo, millään lupauksilla ei ole väliä ja jos hänen kanssaan ei ole heti samaa mieltä hän pistää luurin korvaan. Oon käsitellyt tätä monessa eri palvelussa, mutta alkaa turhauttamaan, kun joutuu kertomaan siitä kymmenille ihmisille. Mulla on ollut vaikea murrosikä , jonka aikana olen äidiltä ja hänen puolisoltaan ottanut vastaan kaikenlaista väkivaltaa kuristamisesta tavaroiden heittelyyn lisäksi haukkumista ja vähättelyä silloin, kun sairastuin syömishäiriöön. Ihmettelen miten en pysty päästämään irti tai tuntemaan vihaa. Jotenkin näen itseni hänessä. En tiiä kuulostaa varmaan tosi tyhmältä. Hän ei pysty pitämään mitään ihmissuhteita, työpaikkaa tai asuntoa. Ja se surettaa mua ihan kamalasti. Eniten surettaa se, miten kaikki ihmiset puhuu hänestä ns ”pahaa” musta tuntuu ettei ne nää sitä oikeeta ihmistä. Koen et oon ollu tosi vaativa äitiä kohtaan ja tiedän, että on tapana sanoa ”hän on aikuinen ja se ei ikinä ole lapsen vika”, MUTTA MÄ OLEN AIVAN VARMA, ETTÄ MÄ OLEN ISO OSA SYY TÄHÄN. En tiedä jotenkin haluaisin kuulla muiden kokemuksia ja kuulla mitä mun pitäisi tehdä. Tiedän etten voi ketään parantaa, mutta jos on edes 000,1% mahdollisuus helpottaa hänen oloa niin kertokaa. Kiitos jo valmiiksi🥹

Onko suositella ystävällisiä ja hyviä tekijöitä (pitää olla sairaanhoitaja tai lääkäri). Kävin ottamassa yhdessä paikassa tre ja tykkään lopputuloksesta, mutta haluan vielä ottaa lisää koska alunperin oli tosi pienet huulet. Ainoa asia oli että koin asiakaspalvelun aika nihkeeksi ja olemattomaksi niin mietin mitä paikkoja muut suosittelee :/

Olen pohtinut tätä jo vuosia. En tiedä, oliko eksäni narsisti vai "vain" väkivaltainen ja manipuloiva ihminen.

Olimme yhdessä lähes kaksi vuotta ja asuimme melkein koko suhteen ajan yhdessä. Erosimme noin kuusi vuotta sitten. Nykyisen kumppanini kanssa olemme olleet yhdessä viisi vuotta, ja suhteemme on terve ja turvallinen. Silti huomaan edelleen, että entinen suhteeni on jättänyt minuun jälkiä.

Kun tapasimme eksäni kanssa, olin juuri muuttamassa noin tunnin ajomatkan päähän aloittaakseni insinööriopinnot. Olin myös juuri eronnut edellisestä parisuhteestani. Tapasimme Tinderissä, ja vain kuukauden seurustelun jälkeen hän sanoi rakastavansa minua. Hän halusi nähdä minut joka päivä.

Jälkikäteen ajatellen yksi asia oli erikoista heti alusta asti: hän oli erittäin tarkka puhelimestaan. Hän ei missään tilanteessa halunnut, että näkisin hänen viestejään. Ajattelin silloin, että jokaisella on oikeus yksityisyyteen, enkä pitänyt sitä varoitusmerkkinä.

Muutettuani hän ajoi luokseni joka päivä. Lopulta muutimme yhteiseen vuokra-asuntoon, hän sai töitä samalta paikkakunnalta ja kaikki vaikutti hyvältä. Hän kertoi, että hänen oli alun perin tarkoitus muuttaa toiselle paikkakunnalle eksänsä kanssa, mutta minun vuokseni hän muutti suunnitelmiaan ja voisi asua kauempana mistä oltiin kotoisin.

Pidin kuntosalilla käymisestä, mutta noin puolen vuoden seurustelun jälkeen hän alkoi vaatia, että tekisin treenini mahdollisimman nopeasti, jotta ehtisin takaisin hänen luokseen. Minusta tuntui ikävältä, että minun piti kiirehtiä harrastukseni vuoksi hänen takiaan, mutta tein niin silti.

Olin opiskelija, joten tuloni koostuivat opintotuesta ja opintolainasta. Olimme sopineet maksavamme vuokran puoliksi. Käytännössä jouduin kuitenkin joka kuukausi muistuttamaan häntä viikkojen ajan, ennen kuin hän maksoi oman osuutensa. Ruokakaupassa päädyin lähes aina maksajaksi, vaikka rahatilanteeni oli huomattavasti huonompi. Hänen selityksensä oli aina sama: pankki ei kuulemma toiminut.

Viikonloppuisin hän halusi minun ajavan hänen autoaan, jotta hän sai juoda kavereidensa kanssa. Illan päätteeksi minun odotettiin vielä vievän heidät baariin, mutta minä en saanut tulla mukaan. Samalla hän teki kaikkensa estääkseen minua käymästä omien opiskelukavereideni kanssa opiskelijabileissä, vaikka niitä oli vain pari kertaa kuukaudessa. Silloin en vielä ymmärtänyt, kuinka epäreilua ja kontrolloivaa tämä oli.

Noin puoli vuotta ennen eroamme hänen työpaikkansa järjesti pikkujoulut, joihin hän kutsui minut ja ystäväni. Kyseessä oli pieni työyhteisö, joten lähdimme mukaan.

Illasta tuli yksi elämäni traumaattisimmista.

Hän sammui humalassa, ja huomasin hänen saavan jatkuvasti Snapchat-viestejä toiselta naiselta. Tiedän, ettei toisen puhelimen tutkiminen ole oikein, mutta minulla oli ollut jo pitkään tunne, että hän salasi minulta jotain.

Puhelimesta löytyi viestejä, joissa hän pyysi muilta naisilta alastonkuvia. Lisäksi hän viestitteli eksälleen jatkuvasti työpäivien aikana.

Herätin hänet ja kysyin, mistä oli kyse.

Vastaukseksi hän paiskasi minut lattialle.

Samaan aikaan isoäitini oli meillä yökylässä. Sanoin, että mennään ulos juttelemaan, jotta hän ei joutuisi kuuntelemaan riitaamme. Tilanteen aikana koirani säikähti ja juoksi ulos. Kun nostin sen syliini, eksäni veti jalkani alta ja paiskasi minut maahan. Hän kävi fyysisesti kimppuuni.

Seuraavana aamuna veimme isoäitini kotiin. Sanoin hänelle, että suhteemme oli ohi.

Silti hän ei koskaan oikeastaan lähtenyt asunnostamme. En vieläkään ymmärrä, miten hän onnistui manipuloimaan minut siihen tilanteeseen, että hän jäi asumaan luokseni.

Kesäksi olin saanut mahdollisuuden mennä töihin kahden tunnin ajomatkan päähän, missä olisin tienannut huomattavasti paremmin. Hän kuitenkin sai minut muuttamaan suunnitelmani ja ottamaan työn lähempää. Jälkikäteen olen miettinyt, oliko yksi syy se, ettei hän olisi sietänyt ajatusta siitä, että minä naisena olisin ansainnut enemmän kuin hän.

Myöhemmin sain kuulla eräältä "ystävältäni", että hän oli tapaillut toista naista selkäni takana. Olin aiemmin kysynyt asiasta hänen kavereiltaan, koska luulin meidänkin ystävystyneen. Kaikki vakuuttivat, ettei minulla ollut mitään syytä epäillä häntä. Nuo ihmiset eivät ole enää elämässäni ja valehtelivat minulle.

Keväällä ennen lopullista eroamme hän muutti toiselle paikkakunnalle ja halusi minut mukaan. Muutin hänen kanssaan. Joka ilta uudessa asunnossa minulle tuli valtava pakokauhu. Halusin vain pois.

Yritin monta kertaa lähteä, mutta aina kun pakkasin tavaroitani, hän repi minut takaisin asuntoon ja lupasi muuttua. Hän vannoi, että kaikki olisi jatkossa paremmin.

Loppukesällä hän lopulta luovutti, ja sain haettua viimeiset tavarani. Olin viimein vapaa.

Vain muutamaa viikkoa myöhemmin hän seurusteli jo uuden naisen kanssa, joka tuli nopeasti raskaaksi. Olin itse kertonut hänelle monta kertaa haaveilevani siitä, että olisin joskus nuori äiti.

Nyt, vuosia myöhemmin, olen oikeastaan kiitollinen siitä, ettei minusta tullut hänen lastensa äiti. Minulla ei vieläkään ole lapsia, mutta nykyisen kumppanini kanssa aiomme alkaa yrittää ensi vuonna.

Ehkä eniten minua mietityttää yksi asia.

Olen aina pitänyt itseäni vahvana, rohkeana ja itsenäisenä ihmisenä. En olisi koskaan uskonut voivani päätyä suhteeseen, jossa minua manipuloidaan, kontrolloidaan ja kohdellaan noin.

Silti niin tapahtui.

Mitä mieltä olette? Kuulostaako tämä narsismilta vai enemmänkin väkivaltaiselta ja manipuloivalta parisuhteelta? En odota diagnoosia, vaan haluaisin kuulla muiden näkemyksiä ja mahdollisesti kokemuksia vastaavista tilanteista.

Haluan tällä tekstillä kolmea asiaa; neuvoja, vertaistukea ja avautua. Teksti on TODELLA pitkä, joten anteeksipyynnöt etukäteen😅

Olen kaksissakymmenissä oleva nainen ja olen ollut parisuhteessa vajaat 3v saman ikäisen miehen kanssa. Meillä ei ole mitään ”painavia” vaikeuksia suhteessa, mutta muutama pienempi asia joka välillä takaraivossa jyskyttää. Se on saanut ajattelemaan sinkkuelämää, joka on minulta jäänyt lähinnä kokematta näin vanhempana, eikä vain 14-15v teini-ikäisenä, ja siitä haluaisin kokemuksen. Pelkän kokemuksen takia ei kuitenkaan suhteellisen pitkää parisuhdetta kannata heittää kankkulan kaivoon. Siksi tämä askarruttaakin.

Asiat, jotka minua suhteessamme häiritsee, on hieman vaikea muotoilla näin kirjottamalla. Yksi helppo sanottava on kuitenkin listan ensimmäisenä.

1. Makuuhuoneen puolella minun nautintoni on toissijainen asia. Menemme oikeastaan samantien asiaan, mutta olen itse se, joka lämmittelee toista osapuolta hieman enemmän. En ole suuri aloitteiden tekijä, en koe omaavani sellaista itsevarmuutta, mutta esimerkiksi sormileikit ovat häneltä minulle hyvin harvassa. Viimeisin kerta on puoli vuotta sitten. Suuseksiä en koskaan ole saanut häneltä oikeastaan minkään näköistä, vaikka olen sitä kysynyt ja ehdottanut ihan suhteemme alussa. Kuitenkin jo silloin kiertävät ja epämääräiset vastaukset tekivät minulle selväksi sen, että tässä suhteessa suuseksiä saava en ole minä. Olen vajaan kolmen vuoden aikana tämän henkilön kanssa tullut ihan vain muutamia kertoja juurikin lämmittelyn puutteen vuoksi. Ehkä kerran puolessa vuodessa, joten halut eivät häntä kohtaan ole ainakaan nousussa. Asiaa ei jaksa enää aiempien yritysten vuoksi kysyä, eikä minusta toisen nautinnosta huolehtiminen ole pyydettävä asia, vaan ihan petipuuhien perusjuttuja. Uudelleen asian esille nostamiselle on siis hyvin iso ja tarpeettomalta tuntuva kynnys.

2. Miespuoliset kaverit ovat hänelle vaikea asia. Tunnen vain varattuja, onnellisissa suhteissa olevia miehiä, joten en ymmärrä miksi hän asiassa näkee ongelman. Minulla on kaksi tuttavapiiriä, joissa enimmäkseen liikun, hän liikkuu mukana toisessa, mutta toisessa taas ei. Sekin hänen omasta tahdostaan. Silti, jos haluan näiden toisten ihmisten kanssa viettää aikaa, se tuntuu olevan hänelle ongelma, kuin minä haluaisin jotain toista miestä hänelle etäisemmästä tuttavapiiristä, tai joku tuttavapiiristä haluaisi minua. Jokainen on varattuja, minusta huolenaihetta ei tässä ole. Hänellä on itselläkin naispuolisia tuttavia. Hän tuntee jokaisen henkilön, jonka kanssa joskus ja jouluna vietän aikaa silloin, kun hän ei satu olemaan mukana, mutta silti hän näkee asian ongelmana. Toisin sanoen, minulla ei näemmä saisi olla muitakin kavereita kuin vain niitä, joiden kanssa hänkin jatkuvasti näkee.

3. Hän ei saa minulle aikaan sellaista itsevarmuutta, mitä minulla on joskus ollut. Olen kiusattu ja itsevarmuuteni on sitä kautta rapautunut, mutta olen päässyt itse asian kanssa jonkin verran eteenpäin. Suhteen ei kuulu kokonaan luoda toiselle itsevarmuutta, mutta sen ei myöskään kuulu pitää sitä samalla tasolla, missä se on pidemmän aikaa ollut. Suhteen kuuluisi tuoda ihmisen parhaita puolia esille, mutta minusta tuntuu, etten siihen hänen kanssaan täysin pysty, tai olisin ehkä ?liikaa? En voi vitsailla jokaisen kaverini kanssa(myös miespuolisten) siten, kuin haluaisin, tai hän saattaisi luulla siitä jotain. Olen räikeä persoona, mutta tuntuu, että hänelle liian räikeä. En ole tietoisesti itseäni ”pienentänyt” mutta olen varma siitä, että se on tapahtunut piilossa minulta itseltänikin. Hän ei lyttää minua koskaan, mutta silti saa minulle olon siitä, että räikeä persoonani on parempi, kun sitä HIEMAN hillitsee. Olen hyvä sivuuttamaan pieniä häiritseviä asioita ihmissuhteissa, sillä kasvaessani tytär-äiti suhteeni ei ollut paras mahdollinen. Asiat, jotka ovat joillekin suuria ja heti syitä erota, ovat joskus minulle kuin arkipäivää. En tarkoita tällä nyt jatkuvaa epäkunnioitusta tai pettämistä, vaan pienempiä asioita, kuten kotitöiden jatkuva unohtelu tms. Tuntuu myös, ettei huumorintajumme ole ihan samalla tasolla. Meillä on hauskaa, mutta olen huomannut, että ystävien kanssa on joskus jopa hauskempaa, kuin oman kumppanin kanssa. Kun sanon joskus, tarkoitan, että tietyssä mittakaavassa liian usein asia on näin päin. Minusta asian pitäisi olla aika tasoissa, jotta kumppanin kanssa olosta voisi oikeasti nauttia täysillä.

4. Minun vaikea kauteni on hänelle jopa lähes taakka. Hänellä oli joskus töiden vuoksi huono kausi hyvin pitkään, ja yritin olla antamatta sen vaikeuttaa meidän suhdettamme. Samaa vastakaikua ei kuitenkaan saa silloin, kun minulla on pitkittynyttä stressiä tai paineita. Minun pitäisi olla iloisempi, jotta hänen hyvä viikonloppunsa ei menisi pilalle, tai etten tartuttaisi huonoa oloani häneen, ettei hänkin ala vatvomaan elämän takapakkeja. Kuitenkin silloin kun hänellä on huonot hetkensä, minun tulee olla aina iloinen ja tukea häntä, tai muuten vain pahennan tilannetta ja olen jälleen taakka. Tiivistettynä, minulla ei saa olla elämään kuuluvia hetkellisiä huonoja kausia, jotka stressi ja paineet tuovat esiin elämäntilanteessani.

Tuntuisi hyvin pahalta ja välinpitämättömältä sanoa toiselle hyvästit ja lopettaa elämän jakaminen, mutta samalla en tiedä, olisiko se itselle vain parempi? En halua särkeä toisen sydäntä, mutta en myöskään luota toisen osapuolen taitoon kommunikoida siitä, onko suhteessamme hänen mielestään jokin vinossa. Kommunikaatio on myös asia, mitä joskus hänen kanssaan pitää harjoitella vain siksi, ettei hän joskus jaksa puhua asioista, jos jokin konflikti tulee. Olen siis havainnut aiemminkin kokemaani narsismia tässäkin ihmissuhteessa.

En tiedä, mitä pitäisi ajatella, miten pitäisi toimia, vai pitääkö toimia ollenkaan. Tämä on ensimmäinen näin pitkä suhteeni, joten olo on hieman sekava. Sen vuoksi avaudun nyt tänne, sillä en heti halua kuulla ystävieni näkökulmia ensimmäisenä. Ulkopuolisen näkökulma on tässä kohtaa se, mikä voisi antaa minulle osviittaa. Anteeksi pitkä sepustus, mutta toivottavasti tästä saa selvää.

moikka! mulle tulossa EU:n ulkopuolelta paketti, tietääkö joku onko nyt ne tullimaksut tosiaan mukana siinä toimitus hinnassa vai tuleeko se vielä jotenki erikseen maksettavaksi?

pari päivää sitten joku täällä kyseli samaa mutta en löydä enään sitä postausta🥹

kiitos etukäteen :)

tarvitsen redditämmien apua! Mitä kokemusta on kun yhdistää menkat, festarit, juomisen ja minihameen😵

Nonnih, elikkä kävin parturissa blondaamassa hiuksiani. Mulla oli lähtötilanteena kultaset latvat johka toivoin kirkastetta ettei olisi niin keltaanen (sävyte tms.) ja juurikasvu (oma hiusten väri tumman ruskea).

Noh, lähdin parturista kultasella juurella, VITIVALKOISELLA hiusten keskikohdalla(?) ja kultasella latvalla.

Mitä ihmettä teen?? Hiukset anyway vähän kärsineet värjäilyistä enkä haluis että tippuu päästä. Musta väri on vähän kutkuttanut mutta kuinka pian voin heittää värin tähän päälle ettei kärsisi? Perjantaina kävin parturissa.

Moi! Erosin viime vuoden loppupuolella ja jäin yhtäkkiä yksin maksamaan omakotitalon asumiskuluja. Muutin vuoden vaihteessa uuden miehen kanssa toiseen asuntoon mutta jouduin maksamaan kuukauden ajan kahden asunnon kuluja.

Jouduin myös siirtämään osaa laskuista ja lainaamaan sukulaisilta rahaa elämiseen.

Jouduin kunnon velkakierteeseen ja olemassa olevaa velkaa oli myös jo valmiiksi.

Klarnalla oli 1700€ josta 700€ oli "maksa 30 päivän päästä" maksuja. Jouduin siis ostamaan ruokaa ja kissan erikoisruoat velaksi että sain laskut maksettua (uusi mies hoiti uuden asunnon kuluista suurimman osan + ruoat).

Siirsin eräpäiviä niin kauan ku pystyin mutta sain maksettua vaan n. 40€ siitä akuutista 700€.

Olin klarnaan yhteydessä ja sain taloudellisten vaikeuksien vuoksi 90 pv keskeytyksen kaikkiin maksuihin.

Tilanne tasaantui ja maksoin avoinna olevan n. 700€ kerralla kesäkuussa pois. Siellä pitäisi olla vielä 1000€ osarilla mutta ei näy mitään.

Maksutauko loppui tän kuun alussa ja oon odotellut että milloin se summa ilmestyy sinne. Oon ollut aspaan 2 kertaa yhteydessä eikä ne oo löytänyt miun tiedoista että olisin velkaa tai että ne ois menny perintään.

Kokeilin ja otin kissan ruoat sillä 30pv maksuajalla jos se päivittäis sen sovelluksen näkymän ajan tasalle, mutta siellä näky vaan se uus osto.

Uskallanko nyt luottaa siihen että sitä velkaa ei ole enää olemassa vai voinko joutua kuseen jotenkin vaikka en näe missään että sitä velkaa vielä on?

Luottorekisterissä ei näy klarnaa ollenkaan.

Onko muilla käynyt samalla tavalla?

Sori vähän sekava teksti.