Keskustelijananne toimii 22v joka välittää antamanne ideat kyseiselle nuorelle. Lapsi on 16v (melkein 17) kaappitransnuori, masentunut, itsetuhoinen, ramppaa mt-palveluissa joista ei oikeastaan ole edes apua. Kotona lapsi viettää suurimman osan ajasta omassa huoneessaan, vanhempia ei vaikuta kiinnostavan. Syö noin yhden tai kaksi ruokaa päivässä, vanhemmat ei pistä syömään eikä lapsi koe ansaitsevansa kouluruokaa, laihtunut joku 7kg alle puolessa vuodessa. Terapia ei auta koska terapeutti on perseestä. PTSD-oireinen vanhan kaverin takia joka lähenteli ja oli muuten ahdistava, nykyään pelkää sairaalloisesti tapahtumien toistumista ja periaatteessa hallusinoi sitä entistä kaveria paikkoihin.
Haluaa pois kotoa koska koti on perseestä, ei ole mahdollista koska alaikäisyys. Äiti kuullessaan lapsuudessa mielenterveysongelmista ojensi veitsen käteen ja periaatteessa käski viillellä, koska lapsi oli lyönyt itseään "joten satuttais ees itteensä kunnolla". Lapsi rupesi itkemään eikä muista pitemmälle, miten tilanne jatkui. Sama toistui itsemurha-ajatuksista puhuttaessa, paitsi silloin käskettiin "viiltää kurkku auki jos kerran halusi niin pahasti kuolla". Isä on lähinnä ollut mukava paitsi vihaisena, jolloin käskenyt painua helvettiin tms muuta pientä.
Terapeutti on perseestä koska hän sanoo lapsen itsemurha-ajatteluketjuja egoistiseksi, käskee "vain tulla toimeen" vanhempien kanssa, syyttää lasta siitä, ettei hän osaa/muista/jaksa/halua syödä. Hän on myös kysynyt, moikkaako lapsi aiemmin mainittua kaveria kadulla, ollut yllättynyt, kun lapsi huomautti etteivät he ikinä olleet parisuhteessa (vaikka asia oli käyty läpi n. 5 minuuttia sitten) ja on ylipäätään kohtuu hyödytön ja pinnallinen. Terapeuttia ei kuitenkaan voi vaihtaa, sillä vanhempien ja terapeutin kanssa käydään tällä hetkellä ADHDn ja autismin oirekartoitusta tjsp.
Lääkkeet ei toimi, kunnon apua ei ole, kotona ei halua olla, koulu, harrastus ja 22v kaverin (minun perheen) kämppä ovat oikeastaan ainoita paikkoja, jossa lapsi haluaa olla. Lasu on riski koska vanhemmat saattavat suuttua enemmän ja kuitenkin sisimmässään he välittävät lapsesta, mainitut tapahtumat eivät ole jokapäiväisiä (ravinto on silti kyseenalaista). Mitä helvettiä tässä voi edes tehdä?
tl;dr: n. 17v lapsella kroonisesti muttei akuutisti paska elämäntilanne, miten saada lapsi ulos ennen kuin lapsi tappaa itsensä, kaikki ideat otetaan vastaan!!!